Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste

On jo kuukausi siitä, kun muutin takaisin rahareikäni luo. Asunto alkaa olemaan jo kunnossa. Kaappien ovet – lukuunottamatta yhtä – ovat paikoillaan ja näyttävät hyviltä. Se viimeinenkin ovi olisi jo paikoillaan, mutta kun minun ja kalustetukun kaiffarin kanssa ei aikataulut vaan ole menneet yhteen. Eurovaalikampanjoinnin viime metrit viivästytti rahareikä-aikataulua. Mutta lopputulema - siis eurovaaleissa - oli sen verran hyvä, että yksi ovi ei harmita. Tulee, kun tulee.

Olen jo saanut hyllyt paikoilleen ja keittiötarvikkeet kaappeihin. Hieman eri paikkoihin kuin aikaisemmin ja tätä pitää makustella. Avaan ihan väärää kaapinovea, kun etsin lautasia. Mutta ehkä tähän tottuu. Isot laatikostot on kuitenkin todella näppäriä. Olen tyytyväinen.

Matkalaukkujen sisällöt olen pessyt ja osittain jo saanut vaatekaappeihin. Matot puuttuvat vielä lattialta ja laminaatit on vielä eteisessä. Vähitellen.

Lopputarkistus on tehty. Kaikki laskut ei vielä ole tulleet, mutta tuskin ne unohtuu lähettää, vaikka kuinka toivoisin. Damn.

Takapihan kraatterikin on tukittu, loput kasvit tulevat kesäkuun alussa. Ja kaverit ovat jo tuoneet erilaisia pioneja ja kukkasipuleita minulle. Kiitos, ystävät, olette ihania! Sääli ei ole sairaus, vaan tässä tapauksessa empatiaa. Lämmittää sydäntä.

”Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste”. Rahareikä oli tässä. Ehkä tässä vaiheessa voisi jo laittaa skumpan jääkaappiin ja vastata virkistyneenä: ”Veljet, asiaan!”

Kiitos lukijoille.

Terkuin,

Minä.

(Lähes) hellyyttävä näky - remonttireiskat mukavuusalueen ulkopuolella

Takaterassin kaiteelle nostetut metallilinnut.

Isännöitsijä ja urakoitsija kävivät tänään tekemässä lopputarkastuksen. Yksi ovi puuttuu, mutta se ei kuulu heille. Sanoin, etten tiedä mitään korjattavaa, minun puolestani lopputarkastus meni läpi. Isännöitsijän puoleltakin asia on ok.

Tänään on urakoitu myös takapihaa kuntoon. Kävimme isännöitsijän ja urakoitsijan kanssa takapihalla tarkastamassa piharemontin tilanteen. Kraateri on täytetty ja remonttireiskat on parhaan kykynsä mukaan yrittäneet laittaa kukkapenkkiin samaan kuosiin, missä se oli.

Huomasin, että seinän vieressä olevan humalan päälle oli laitettu laatoitus. Koska reiskat olivat parasta aikaa takapihalla korjailemassa pihaa, pyysin nostamaan yhden betonilaatan humalan päältä pois - se kasvaa sieltä kyllä uudelleen ajan myötä. Sanoin isännöitsijälle, että tuskin he sitä saivat tapettua tällä tempulla. Sen verran sinnikäs kasvi se on.

Tehdyn lopputarkastuksen jälkeen käväisin uudelleen takapihalla. Repesin ihan täysillä. Kun vähän ehdin kääntää selkääni, kukkapenkkiin on kylvetty ruohikonsiemenet ja ylimääräiset kivat oli aseteltu kauniisti yhden mustikkapensaan ympärille. Eivät pojat selkeästi aiemmin ole kukkapenkkejä laitellut. Ei mitään sellaista, mitä ei voisi korjata. On ne sentäs yrittäneet. Ei näille pojille voi olla vihainen; taidan vaan vaivihkaa haravoida ne siemenet pois. Ja ne kivet sen pensaan ympärillä on oikestaan ihan kivat. En taida tästä edes isännöitsijälle sanoa. Tai no, niin: jos isännöitsijä luet tätä blogia, niin älä kurita poikia - parhaansa he yrittivät.

Minun ja naapurin välinen raja-aita on laitettu paikoilleen. Niin ja pojat olivat löytäneet kaivauksista pari metallista koristelintua ja ne oli nostettu kaiteen päälle. Se oli jo lähes herttainen teko.

Kukkapenkki rajattu kauniisti ja
laitettu ruoho kasvamaan... kukkapenkkiin :-D

Sen verran pihaprojekti jatkuu, että urakoitsija on huomenna menossa Viherlandiaan. Hänellä on kuulemma minun numeroni pikanäppäimen alla. Soittaa, jos ei löyty niitä kasveja, mitä luettelin. Voin jo kuvitella ne mahdolliset soitot, urakoitsija on selkeästi mukavuusalueensa ulkopuolella.

Mitä siis on tekemättä? Tavarat on vielä lattialla ja loppusiivous vaiheessa. Niin ja se yksi ovi vielä puuttuu. Pihalta puuttuu vielä kukkamulta ja kasvit. Sitten rahareikä - ja kraateri - on tukittu.

Rahareiän pelastusoperaatio

Alkuperäinen rahareikä ja myllätystä takapiha.

Blogin nimi "rahareikä" on vuosien takaa. Se muistui tänään mieleeni, kun kävin takapihalla ja huomasin sen alkuperäisen rahareiän. Pyöreän betonikappaleen.

Palataan ajassa taaksepäin. Joitain vuosia sitten työpaikallani porattiin serverihuoneen lattiaan reikä. Reiän läpi vedettiin koneellinen ilmastointi, että ylikuumentuneille tietokoneille saatiin helpotusta. Porauksen seurauksena työpaikan pöydälle ilmestyi betonimöhkäle, jota aloimme kutsua rahareiäksi.

Kappale pyöri kauan työpaikan keittiön pöydällä paperipinon painona, kunnes se oltiin jo heittämässä roskakoriin. Otin sen ihan vitsillä itselleni ja toin sen pihakoristeeksi. Sain sanoa tutuille, että takapihallani sijaitsee rahareikä.

Kun remonttireiskat kaivoivat takapihalleni maalämpöön liittyvää kraateria, rahareikä jäi kaivauksen alle ja luulin sen jo hävinneen. Tänään seurasin, kun takapihallani kaivinkone täytti kraateria ja remonttireiskat lapioivat multaa tasaiseksi. Yläkroppa paljaana työtä paiskivat pojat olivat silmieni ilona, mutta erityisen iloiseksi tulin siitä, että bongasin mullan keskeltä rahareiän. Pelastin sen nyt toista kertaa surman suusta.

Rahareikä saa jatkaa eloaan.

Ja vielä kerran: Täh?

Kaappien ovet päällekkäin :/

Moni on jo kysynyt, onko rahareikä nyt tukittu. Kaikille olen vastannut, että en nuolaise ennen kuin tipahtaa. Vaikka kaappien ovet oli jo toimitettu, niin päätin huokaista vasta kun ne on asennettu paikoillaan.

Asentaja saapui torstaina heti aamusta ja katsoimme läpi tarvittavat toimenpiteet. Ovissa oli oikea kuosi ja ylimääräiselle levylle keksittiin myös funktio: laitoimme sen mikron alle. Sinne se varmaan oli tarkoitettu. Siirtelin sohvan irti seinästä ja keittiön tavarat paikasta toiseen, että listat saatiin paikoilleen.

Lähdin sen jälkeen päiväksi Tikkakoskelle Ilmailusta Ammatti -tapahtumaan järkkäriksi. Esiintyjänä tapahtumassa oli Elastinen. Taas kerran mietin ennakkoon, että yhtään k.o. artistin kappaletta en tiedä, mutta oli siellä pari tutun kuuloista. Sama juttu muuten viime vuonna, kun esiintyjänä oli Cheek. Ennakkoon en osannut nimetä yhtään kappaletta, mutta oli siellä lopulta pari tuttua. Mutta yksi asia yhdisti molempia vuosia: kiljuvat tytöt. Ne pysyivät samoina. Siis ihan samoina, kasvot olivat tutut edellisvuodelta.

Hornetti jylisi ja Midnight Hawks näytti, miten lähellä toisiaan uskaltaa lentää. Kaunista. Ja se kerosiinin tuoksu aamukasteessa, vai miten siinä eräässä elokuvassa sanottiinkaan...?

Auringon säteet osuvat kaihtimien välistä kauniisti uusien ovien pintaan.

Jalat kipeinä ja kiljuvat nälkä päällä tulin kotiin ja - ah ihanuutta - kotona oli remontti tehty. Melkein. Siis ihan pieni "Täh"-efekti tuli koettua. Keittiössä yläkaappien ovet oli päällekkäin. Siis toinen ovista oli sentin pari liian leveä. Jep. Se oli se "mä niiiiiin tiesin tän" - tilanne.

Ovi lähti korjaukseen eilen.

Vielä on sotkuja asunnossa ja tavarapinoja lattialla. Nyt on sen verran hektistä viikon verran, että loppusiivous jää hamaan tulevaisuuteen.

Melkein, mutta ei ihan.

#helluntainatavaratpaikoillaan ?

Vaatekaappi. Siis vaatematkalaukku.

Edellisistä remonteista olen huomannut sen, että aina jää jotain pientä roikkumaan. Kuten viimeksi kattolistat. Ja kaappien ovet. Mitäs pienistä, ei haittaa elämää.

Nyt on se hetki remontista. Melkein, mutta ei ihan. Jotain puuttuu. Listat ja ovet.

Sain äsken lyhyen tekstiviestin: Tilaamanne tuotteet on noudettavissa. T: Kalustetukku Jkl. 

Jei! Hyvä, hyvä. Soitin heti urakoitsijalle. Hän ei osannut sanoa vielä asentajan aikataulua, mutta palaa asiaan vielä tänään.

Operaatio #vapuksikotiin onnistui, olisiko seuraava operaatio #helluntainatavaratpaikoillaan. Tai #helatorstainatavaratpaikoillaan? Toivottavasti kuitenkaan ei #vastajuhannuksenatavaratpaikoillaan.

Keskellä olohuoneen lattiaa on muutama matkalaukullinen vaatteita. Ei vaan kannata vielä nostella vaatekaappien hyllyille, kun joutuu niitä sitten kuitenkin siirtelemään kun ovia laitetaan paikoilleen.

Ruokatarvikkeet laitoin kaappeihin, mutta astiat on edelleen lattialla. Niitäkään ei viitsisi siirrellä edestakaisin.

Ruokatarvikkeet kaapissa.

Matot puuttuu edelleen lattialta ja huonekalut ovat niillä seinustoilla, missä on listat on jo paikoillaan.

Melkein, mutta ei ihan.

Astiat lattialla, matot pihalla. Kyllä tämä tästä.

Hyllypaperikeskustelu

Osa hyllyistä paperoituna.

Joistain perinteistä en haluaisi luopua. Yksi on hyllypaperin laitto. Olen käyttänyt sitä keittiön kaapeissa aina, niinhän on aikoinaan kotona opetettu. Edelliset hyllypaperit olivat olleet paikoillaan jo vuosia, nuhjaantuneita ja osittain revenneitä. Päätin uusia ne nyt, kun kaapit on vielä tyhjillään tavarasta. 

Yllättävän vaikeaa oli vaan löytää hyllypaperia kaupoista. Jos löytyi, niin kuosit olivat psykedeelisiä. Mitä ihmettä suunnittelijat oikein miettivät?

Kiersin muutaman kaupan ja muutamaan jopa soitin ettei tullut turhaa käyntiä. Soitin mm KodinYkkösille, että onko heillä hyllypaperia. Puhelu siirrettiin siivousvälineosastolle, jossa vastasi nuoren oloinen naisääni. Hän ei ollut kuullutkaan moisesta ja kysyi asiaa kollegaltaan. Kuulin heidän välisen keskustelun puhelimesta. Repeilin, kun kuulin heidän ihmettelevän, mihin sitä käytetään. Niinkun hyllyyn. Paperia?

Löytyihän sitä paperia, tosin lopulta ostinkin osaksi hyllymuovia. Helppo siivota ja kuviointikaan ei hypi silmille. Ja muovin kiinnittämisessä oli ihan verran nostalgista muistikuvaa koulukirjojen päällystämisestä. 

Juttelin äidin kanssa hyllypaperista. Vanhempani muuttivat alkuvuodesta. Muuton yhteydessä äiti ei laittanut hyllypaperia keittiön kaappeihin. Siinä meni sekin idylli.

Arboretum kuosiin

Humalaa takapihalla,
kuva v 2005 ennen remontten alkua.

On reikiä ja kraatereita. Takapihani kraateri on maalämpökaivauksen jäljiltä (aiempi blogiaiheesta).

Viimeinen vaihe maalämpöprojektissa on enää edessä, eli pihatyöt. Omalta kohdaltani se liittyy vain muutaman neliön kukkapenkin paikkaamiseen ja aidan pystytykseen. Naapurin takapiha on enemmän kuin toisen maailmansodan jäljiltä.

Urakoitsija ja isännöitsijä kävi muutama päivä sitten tarkastamassa maalämpöprojektin lopputulemaa. Samalla he kävivät tuijottelemassa takapihan kraateria ja sopivat sen paikkauksesta.

Urakoitsija on aiheuttanut minulle muutaman Täh-efektin, mutta tällä kertaa minulla oli mahdollisuus tehdä hänelle sama. Puhuttiin nimittäin kukista. Ei tainnut olla hänen vahvin alansa.

Sovittiin, että urakoitsijat hommaavat samat kasvit, mitä siinä on ollut aiemminkin. Se sopii minulle, mutta sanoin myös rehellisesti että olen saanut lähes kaikki kasvit siihen lahjoituksina naapureilta ja tutuilta.

Penkissä oli pari naapurilta saatua salkoruusua. Ihana vanhempi naapurini lahjoitti ne minulle, kun kävin joku kerta viemässä hänelle lämpimäisiä karjalanpiirakoita. Olen sitä mieltä, että minä voitin vaihtokaupassa, ruusut olivat pidempiaikainen ilo.

Penkissä oli myös pioneja, sinililjoja ja töyhtöangervo. Nekin oli alkuperäisiä kasveja, jotka olivat pihamaalla jo asuntoon muuttaessa. Tulppaanit taisi olla ainoita, jotka olen itse hankkinut siihen. Humalaa siinä seinän vieressä oli myös, mutta sen arvelen lähtevän kasvamaan vaikka ei siihen sitä erikseen hankikaan. En sanonut sitä urakoitsijalle, olisi varmaan jo epäillyt minun juksaavan.

Urakoitsija kirjoitti kiltisti lappuun kasvien nimiä ja määriä. Niin ja värejä. Ja mietti varmaan, että laittaa jonkun alaisensa kauppaan sanomaan, että näitä viininpunaisia töyhtöruusuja, kiitos.