Kieku ja kaiku

Remonttia pukkaa...

Evakkoasuminen jatkuu edelleen. Tilanne remonttikämpässä on ennallaan, kuivatus on kesken. En tiedä vielä tarkempaa aikataulua.

Tarkoituksena on ensi viikon alussa kiertää keittiötoimittajia ja tehdä vertailuja. Tämä on jäänyt muiden kiireiden alle. En valita, on mukavaa että on muutakin ajateltavaa.

Evakkokämpässä asuminen on sekin asettunut sekin uomaansa. En enää aja ajatuksissani remonttikämpän pihaan ja mene asuntoon vähäksi aikaa - ihan kuin olisi pitänyt hakea kämpästä jotain. Ettei naapurit ajattele, että olisin ajanut sinne vahingossa. Niin kuin olenkin, mutta en kehtaa sitä heille myöntää.

Yksi olennainen ongelma väliaikaisessa evakkokämpässä edelleen on. Huoneisto kaikuu. Sauna oli aluksi ainoa tila, jossa kaiku ei häiritse kun puhuu puhelimessa. Muutamaan otteeseen puhelimen toisessa päässä taidettiin hieman hämääntyä: "Hei, odota,....., menen saunaan että voidaan puhua".

Olen vaimentanut kaikua eri keinoin. Esimerkiksi purin vaatteeni olohuoneen lattialle pinoihin ja levitin ylimääräiset verhot lattialle vaimentamaan huoneiston kaikua.

Näyttää hölmöltä, mutta toimii!

Armi Ratian sanoin: Kiire on vain asenne. Aion parantaa asennevammani pitämällä ensi viikolla kiireettömiä päiviä. Monta.

Pomo piilossa

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Sain viime viikolla kutsun väliaikaisen asuntoni asukaskokoukseen, mutta en valitettavasti päässyt paikalle. Olisi ollut kiva roikkua kärpäsenä katossa ja kerrankin olla varma, ettei tule nakitetuksi mihinkään hallinnolliseen tehtävään. Korkeintaan pihatalkoisiin.

Kun kävin kyselemässä väliaikaista asuntoa Jyväskylän vuokra-asunnoilla, naureskelimme, että tämä on "Pomo piilossa" -tyyppinen testi. JVA:n varapuheenjohtajana minulla on nyt mitä herkullisin tilanne tehdä kenttätestausta, miten yhtiö oikeasti toimii. Asukkaat eivät (toivottavasti ainakaan) tiedä rooliani ja voisin saada sitä aitoa palautetta yhtiöstä. Tosin todettakoon heti tähän perään, että JVA:n hallituksen tehtävänä ei ole puuttua operatiiviseen toimintaan, joten yksittäisen leikkialueen kunto tai siivouksen taso ei kuulu hallitukselle. Periaatteessa.

En ole törmännyt vielä ainakaan tuttuihin pihapiirissä, mutta naapurustossa on todella ystävällistä porukkaa. Pihalla katsotaan silmiin ja tervehditään. Koirien ulkoiluttajat hymyilevät iloisesti. Lapsiperheet melskaavat leikkikentällä, elämän normaalia ääniä kuuluu ympäriltä.

Muutama viikko sitten naapuri oli harjaamassa hiekkoja piha-asfaltilta. Hän ihmetteli suurta kivien ja hiekan määrää, joka kulkeutuu asuntoihin pihamaalta. En kehdannut sanoa, että kyllä minulla kulkeutui myös yhdet koiranpaskat kengän pohjassa eteisen matolle. Ties vaikka k.o henkilö olisi ollut sen koiran omistaja. Ei nyt viitsi pomo lähteä heti valittamaan.

Kuinka monta asiaa voi yksi päänuppi muistaa kerrallaan?

Mitä välttämättömiä tarvikkeita pitää tuoda väliaikaiseen asuntoon? Mitä vähemmän, sen parempi. Ensimmäisessä satsissa oli vain välttämätön: patja, vuodevaatteita, verhoja, keittiöjakkara, kertakäyttöastioita ja kahvinkeitin.

Ensimmäisen muuttokuorman jälkeen kämppään on siirtynyt myös mm. vaatteita, tietokone, printteri, jääkaapin ja pakastimen sisältö, muutamia astioita, pyykkiteline,... Eihän tämä oikeasti asuttavalta kämpältä vieläkään näytä, mutta kyllä täällä nyt väliaikaisesti elää.

Hieman aiheuttaa ongelmia se, että tavarat on jakautuneet kahteen paikkaan. Tästä johtuen auton mittariin tulee kilometreja, vaikka yritän optimoida käyntini remppakämpällä. Esimerkkinä tämän päivän pyykkäysoperaatio.

• Pyykkikori autoon ja ajo remontoitavalle asunnolle (8,5 km)

• Remppakämpällä tajuan, että viimeksi pyykinpesuaine meni likipitäen loppuun. Ei halua ajella edestakaisin kauppaan, joten kaavin ruokalusikalla pesuainerasian nurkista viimeiset muruset. Mietin, että riittääkö ruokalusikallinen pesuainetta valkopyykkiin - saa riittää tällä kertaa. Pyykkikone käyntiin.

• Ajelua Jyväskylän keskustaan kokoukseen (11 km). Keväisessä auringonpaisteessa tajuan, että aurinkolasit pitäisi muistaa seuraavalla kerralla ottaa mukaan remppakämpältä.

• Kokouksen jälkeen ajo evakkokämpälle (6 km). Vasta kun olen jo sisällä, muistan että ne märät pyykit piti hakea sieltä remonttikämpältä. Ei muuta kuin kengät uudelleen jalkaan. Mietin, että pitäisi muistaa ottaa kämpiltä mukaan keväisempiä kenkiä.

• Ajelu remonttikämpälle (8,5km). Märät pyykit pyykkikoriin, uusi satsi pesukoneeseen. Tajuan, etten pysty niitä pesemään, koska pyykinpesuaine on loppu. Eikä ne valkopyykitkään kovinkaan valkoisilta näyttäneet. Päätän jatkaa seuraavana päivänä.

• Ajo takaisin evakkokämpille ripustamaan pyykit kuivumaan (8,5km). Matkalla tajuan, että aurinkolasit ja kengät unohtui.

Mutta muistin ottaa kuvan tämän hetken tilanteesta. Joka siis itse asiassa on pysynyt saman nyt pari päivää.

Kuivauskone hurisee ja asunnossa on trooppisen lämmin.

Tee-se-itse -keittiösuunnitteluskabaleisson

En nyt vaan saa motivaatiosta kiinni uuden keittiön suunnitteluun. En tiedä, onko tämä kuumeilu ja flunssa kuluttanut viimeisenkin aivokapasiteetin loppuun vai mikä on.

Tein pohjapiirrosta keittiöntoimittajaa ajatellen. Naapurikin jätti - vinks, vinks - autoni ikkunaan erään keittiötoimittajan esitekatalogin. Selasin sitä läpi, mutta... motivaatio missä lienet. En yhtään tiedä, mistä pitäisi aloittaa.

Pakko on usein paras motivaattori. Nyt on jo pakko. Keittiön toimitusaika on helposti 3-4 viikkoa, joten vähitellen olisi otettava yhteyttä ja selvitettävä hintoja.

Tiedän, että teitä innokkaita suunnittelijoita riittää siellä ruudun toisella puolella.

Laitan tähän liitteeksi pohjapiirrustusta, jossa on mittoja. Saa heitellä ideoita ja kuvia motivaation nostamiseksi. Kaikkihan loppuviimeksi lähtee omasta motivaatiosta.

Selitykset numeroille:
1. Olohuone
2. Makuuhuone
3. Tuulikaappi ja ulko-ovi
4. Kylppäri ja sauna
5. Välitila/Eteinen (tällä hetkellä takaseinällä hyllykkö)
6. Ikkuna (koko takapihan leveydeltä seinä on ikkunaa)
7. Verannan ovi (tässäkin ikkuna)
8. Väliseinä, joka voidaan purkaa. Purettu jo osittain alaosasta
9. Väliseinä, joka voidaan purkaa. Purettu jo osittain alaosasta
10. Keittiön viemäri
11. Ilmastointikanava

Kodinkoneita ei haluaisi lähteä vaihtamaan, koska ovat vielä ihan hyviä:
- 60 cm astianpesukone (valkoinen)
- 55 cm jääkaappi-pakastin (valkoinen)
- 55 cm liesi (valkoinen)

Odotan mielenkiinnolla, tuleeko ideoita!

Jäynä, joka lähti lapasesta

Kauppalista on helppo kirjoittaa seinään (2005).

Pohdin eilen keittiön lattiaa katsoessani kerrostumia. Siitä tuli mieleeni ne pienet jäynät, mitä kerrostumiin voi liittyä.

Remonttireiskoilla ja rakentajilla on tapana jättää kädenjälkensä johonkin paikkaan asuntoa piiloon. Todiste, että on ollut osallisena tekemässä jotain kerrostumaa. Niitä löytyy melkein aina remonttien yhteydessä.

Usein kädenjälki löytyy jalkalistan takaa tai tapetin alta. Paikasta, jossa ne eivät häiritse ketään, mutta tulevien remonttien aikana löytyvät helposti.

Olen löytänyt remonttien jäljiltä seinistä erilaisia tekstejä, mm. mittoja, päivämääriä, henkilöiden nimiä, säätiloja, piirroksia,...

Näitä tekstejä kiva lueskella varsinkin, jos niistä löytyy päivämäärä ja saa sijoitettua tekstin oikeaan ajankuvaan.

Viaton omakuva... (2005)

Kymmenisen vuotta sitten teimme isoa remonttia taloyhtiössä. Remontin aikana jonkun ovenpieleen ilmaantui omakuva, hymiö. Viaton jäynä, jonka tiedettiin peittyvän seinärakenteen alle.

Vitsi lähti nopeasti lapasesta. Remonttiin osallistuneet osakkaat kävivät kirjoittelemassa erilaisia tekstejä toisilleen. Pieni kuva seinässä sai aikaiseksi hauskan ketjureaktion.

...ja miten kaikki lähti lapasesta (2005).

Jotkut teksteistä kirjoitettiin keskellä yötä, jotta naapuri näki ne aamun lehteä hakiessaan. Jotkut tekstit löytyivät ovenpielestä töistä tullessa. Tekstejä löytyi lähes jokaisen osakkaan oven pielestä.

Kaikki nämä tekstit ovat edelleen paikallaan. Varmaan joskus joku nämä löytää seuraavien remonttien aikana. Sieltä seinälautojen alta löytyvistä kerrostumista.

Mikä voisi olla minun kerrostumani tästä remontista? Mikä on viesti, jonka voisin jättää piiloon odottamaan seuraavia remontteja?

"Tässä lepää rahareikä - et ollut odotettu, mutta silti niin huolella vaalittu". Tai jotain. Tätä pitää miettiä. On tässä aikaa.

Kerrostumien kuiskintaa

Kävin eilen katsomassa purkutilannetta ja otin kuvan, josta näkyy hyvin eri kerrostumia.

Kerrostumia.

Kuvassa näkyy vasemmalla päälimmäinen kerros, laminaatti ja sen alla ollut solumuovi. Se on kerrostuma vuodelta 2005. Kerrostuma, jonka minä olen rakentanut asuntoon. Siis käytännössä veljeni ja serkkuni, jotka naputtelivat sen paikalleen - itse olin apuna pätkimässä lautoja ja ... tai no .... pysymällä enimmäkseen pois jaloista.

Laminaatin alla oli alkuperäinen muovimatto. Se on kerrostuma, jonka tuntee parhaiten edelliset asukkaat, iloineen ja suruineen. Olettaen että muovimatto on alkuperäinen, sen päällä on kävelleet sukupolvet lähes 40 vuotta.

Seuraavat kerrostumat ovat rakennusaikaisia (pintabetonilaatta, bitumipaperia, pahvilevyä, toja-levyä, styrox-eristettä ja alimmaisena TT-laatta). Eli kerrostuma, joka on ollut perustana kaikille muille kerrostumille. Asumisen mahdollistaja. Putkien piilottaja. Vesivahingon kärsijä.

Vaikka lattian kuivatus vasta alkoi, odotan jo että pääsen rakentamaan paikalle uudet kerrostumat.

Yli 5000 sanan blogi

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä on siis yli 5000 sanan blogi.

Lattian piikkaus alkoi kolme päivää sitten. Keittiön ja olohuoneen seinästä on otettu alareuna pois n puolen metrin korkeudelle.

Keittiö. Tai siis oli. Lattian päällimmäinen betonikerros on rouhittu pois. Alta näkyy huokoista materiaalia, johon kosteus on imeytynyt.

Lattiaa nostettuna ylös. Mahtoi olla meteli aikamoinen... Onneksi en ollut kuulemassa! Sorry naapurit, toivottavasti ette tekään.

Piano ja huonekalut löytyy olohuoneen keskelle viritetyn muovin takaa. Huone on alipaineistettu ja pienhiukkaset ohjataan koneellisesti tuuletusikkunasta ulos.

Ulkona lavalla keittiön lattiaa.

Lattiaa on nyt purettu sovitulta alueelta ja seuraavaksi kosteusmittaaja tarkistaa, onko tarvetta laajentaa aluetta.
 

Mistä näitä Keskisuomalaisia oikein tulee?

Evakkokämppäni postilaatikko
sinne muuttaessani.

Ei riitä, että minulla on yksi mainoksia pursuava postilaatikko - nyt niitä on kaksi!

Yhden kanssa olen vielä pärjännyt enkä ole siihen laittanut "Ei mainoksia" -kylttiä. Joskus ne mainokset on ihan kiva selata läpi. Mutta nyt samat mainokset tulevat kahteen laatikkoon.

En ole halunnut tehdä väliaikaiseen asuntooni osoitteenmuutosta, koska toivon mukaan väliaikaisuus on vain ... väliaikaista. Käyn tyhjentämässä postilaatikkoa samalla kun käyn tarkistamassa remonttitilannetta.

Huomasin, että kun kävin remontoitavalla asunnolla kolmen päivän viiveellä, postilaatikkoni oli aikamoinen kaaos. Siellä oli tungettu monta Keskisuomalaista rynttyyn pohjalle, päällä oli monta kerrosta mainoksia ja seassa oli pari oikeasti tärkeää kirjettä.

Itse asiassa minulle ei pitäisi tulla viikolla Keskisuomalaista. Olen tilannut vain viikonlopun lehdet ja niitäkään en nykyisin enää paperilla lue - luen sähköistä versiota. Lehti siirtyy suoraan postilaatikosta paperinkeräykseen.

Mutta jostain syystä postinkantaja on ollut viimeisen lähes vuoden sitä mieltä, että minun laatikkooni pitää laittaa arkipäivisin yksi Keskisuomalainen ja viikonloppuisin kaksi.

Eilen evakkoasuntoni postilaatikosta löytyi yllättäen Keskisuomalainen. Hetkinen. Mistä pirusta ne tietävät, että asun nyt täällä! Vai käykö päätoimittaja Mervola pudottamassa laatikkooni ihan piruuttaankin Keskisuomalaisen, että lue siinä nyt sitten - lue, lue, lue.

Tilanne vaatii toimenpiteitä - "Ei mainoksia kiitos!"  Ja jakajalle tiedoksi, että tällä hetkellä en tarvitsisi edes niitä Keskisuomalaisen viikonloppuversioita. Jatketaan suhdetta sitten... parin kuukauden päästä, eikös niin?

Reikä takapihalla

Takapihan kraateri.
Tuossa oli aiemmin kukkapenkki.

Keittiössä oleva rahareikäni ei ole ainoa kraateri omistusasunnossani. Talven aikana taloyhtiön lämmitysmuoto on vaihdettu öljystä maalämpöön ja sen seurauksena asuntoni kohdilta takapihalle on kaivettu valtava kuoppa putkistoja varten. Kuopan kohdalla oli aiemmin kukkapenkkini sekä minun ja naapurini välinen aita. Nyt siinä on vain... reikä. Se tullaan täyttämään kevään lopulla.

Tapasin pari päivää sitten ystäväni, jonka kanssa en ollut puhunut pariin viikkoon. Keskustelumme sai omituisia piirteitä, koska hän ei tiennyt nykyisestä rahareiästäni. Hän puhui takapihani kraaterista, minä viemärin vastaavasta.

Y(stäväni): Hei, miten se kraateri siellä etenee?
M(inä): Ei siellä oikeastaan mikään nyt etene, kuivatus ei vielä ole alkanut.
Y: Kuivatus?
M: Niin, siis eihän siellä kuitenkaan asua voi. Muutin väliaikaisesti Äijälään.
Y: Siis sen kuopan takia?
M: Niin, niin, eihän siellä voi tehdä edes ruokaa.

Kuva takapihaltani naapurin puolelle.
Välinen aita on nojallaan verannan kaidetta vasten.

Y: Siis siellä .... kraaterissa?
M: ...siis kämpillä, kun se keittiö on vedetty ylös.
Y: Siis joutuko ne kaivaan asunnon sisältäkin ?!
M: [vähitellen alkoi raksuttaa, ettemme ehkä puhu samasta asiasta] ... joo, siis eijeijeij.... Siis mulla oli kämpässä vesivahinko [päivitin ystävälleni tilanteen]

Ystäväni oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi:

Y: ---- niinkun sulla on kämpässä rahareikä ja takapihalla kraateri?

Onneksi olen minä, enkä naapurini...
Hänellä kaivettiin koko piha ylös!

Niin. Jäin itsekin miettimään absurdia tilannettani. En edes ole noteerannut takapihani kaaosta viikkokausiin. Positiivista sinänsä, että yksi reikä auttaa unohtamaan toisen.

Kippari-Kallen [piip]reikä

Asunnossa alkaa vähitellen tapahtumaan. Kuulin tänään isännöitsijältä, että torstaina remppareiskat käyvät tarkistamaan tilanteen ja arvioivat, pitääkö huonekaluja siirtää olohuoneesta pois muovien levittelyn ja kuivatuksen tieltä. Toivon todella ettei. Tai sitten saavat ihan itse hilata sen pianon takapihalle tappajarusakon hampaisiin.

Vaikka keittiön kaapistoja olen jo tyhjännyt, vielä on kuivatettavassa tilassa tavaraa. Olohuoneesta löytyy siis piano, iso arkku (sisällä tavaraa), kirjahylly (lasiovet ja täynnä kirjoja), tv-taso (tyhjätty), viinivitriini (tyhjätty sekin) ja sohva. Seinillä on vielä muutama taulu. Eteisestä löytyy hyllykkö (tyhjä).

Remonttireiskoista tulee mieleen aiempi iso remontti yhtiössä lähes kymmenen vuotta sitten, eli kesällä 2005. Tämäkin liittyy itse asiassa reikiin - tällä kertaa katon reikiin. Huoneistoihin rakennettiin koneelliset ilmastoinnit. Sitä varten olohuoneen kattoon piti porata reikä venttiiliä varten.

Olin todistamassa tätä prosessia. Meillä oli putkimies, jota kutsuimme alueella yleisesti nimellä Kippari-Kalle. Lempinimi taisi eniten liittyä hänen piipun polttamiseen, ei sinänsään mihinkään isoon habaan. Kippari-Kalle tarkasteli kauan rakennuspapereita, mittaili oikeaa paikkaa ja vihdoin viimein porasi pyöreän reiän olohuoneen kattoon. Sen jälkeen hän nousi välikatolle ja porasi reiän vastaavaan kohtaan kattoa toisesta suunnasta.

Surullisenkuuluisa katossa
oleva [piip]reikä peitettynä jeesusteipillä.

Välikatolta kuului kolinaa, porausta ja ... sen jälkeen pitkä sadatteluputki sensuroituja [piip]-sanoja. Vaiteliaana Kippari-Kalle käveli takaisin olohuoneeseeni, teippasi juuri tekemänsä reiän jeesusteipillä ja porasi reiän sen viereen. Sen jälkeen sanoi vain hiljaa: "Kattoparru".

Minulla oli pari vuotta jeesusteipit katossa ennen kuin naputtelin sen päälle hopeasaarnilevyjä. Kerroin aina ihmettelijöille, että katossani on Kippari-Kallen [piip]reikä.

Kippo saunoo

Sauna ja muovikasseittain muovirasioita.

Aina jaksan ihmetellä sitä tavaran määrää, mitä on reilun kymmenen vuoden aikana kerääntynyt. Erityisesti muovirasioiden määrä hämmentää. En näköjään pysty luopumaan yhdestäkään, vaan kaikki pitää säilyttää tulevia tarpeita varten. Muovirasiat ovat kuin sukkia - vastinpari hukkuu aina pesun yhteydessä. Sitten kun vihdoin juuri sitä tiettyä rasiaa tarvitsee, niin siihen ei löydy sopivaa kantta. Aina. Joka kerta.

Olen vähitellen tyhjentänyt asunnolta keittiön kaappeja. Ja niistä siis on löytynyt valtava määrä mm. niitä perhanan muovirasioita. Purettavan seinän kaapistot on tyhjillään, eteisen hyllykkö on tyhjennetty, keittiön pöytä siirretty pois piikkauksen tieltä... Eli käytännössä purkumiehet pääsevät jo töihin tarvittaessa.

Johonkin nämä roinat on vaan saatava väliaikaisesti. Osan tavaroista voisi tietysti varastoida väliaikaisesti takaterassille, mutta en ole kovinkaan mielissäni ajatuksesta jättää tavaroita metsän eläimien hyökkäyksen kohteeksi. Takapihallani asustelee tappajarusakko, joka on jo tuhonnut omeanpuuni. Muovikippojani en sille anna!

Remontti ei ulotu makuuhuoneeseen, kylpyhuoneeseen tai saunaan. Eli pari seuraavaa kuukautta "muovikippo saunoo". Kuulin joku päivä muuten Poika saunoo -kappaleen ja kiinnitin huomiota sanoihin:

"[...] Ei vielä varmuutta uudesta kodista
Muutama kuukausi täytyy sen skarpata
Kunnes on tullut sen aika juhlia[...] "

Jepjep.

Ruusu ja arjen pieni ongelma

Tämä päivä on mennyt maakuntakierroksella Saarijärvellä ja Äänekoskella. Naistenpäivän kunniaksi sain Äänekosken kaupunginjohtaja Hannu Javanaiselta sinisen ruusun ja Marja Kurjen huivin. Kiitos Hannu, oli todella ihana yllätys!

Eteen tuli vain pieni ongelma - eihän täällä evakkokämpässä ole yhtään kukkamaljakkoa! Damn. 

Katsoin kaikki kaapit läpi ja testailin erilaisia astioita. Lasit eivät pysyneet pystyssä, kipot ja kapot ei toimineet.

Ainoa toimia viritys oli puolen litran limpparipullo, jonka laitoin seinää vasten. Todella noloa. Näin komea ruusu muovipullossa. En kehdannut siitä ottaa kuvaa.

Valitin asiaa FB:ssa. Kysymys seinälläni: "Eikö edes tyhjää viinipulloa?" Vastasin: "No ei oo. Tyhjää.". Kehoite kaveriltani: "Tyhjennä, hätätilanne". Ja komppaus toiselta kaveriltani: "Samaa mieltä tyhjennä ja äkkiä ettei ruusu kuole" 

Hahaa. Kiitos ystäväni, että keksitte minulle ratkaisuja arjen pieniin ongelmiin. Olette ihania.

Hyvää naistenpäivää kaikille! 

Keittiöintoilijat vauhdissa

En ollenkaan jaksa juuri nyt innostua remontista. Minulla kun nämä remontit lähtee yleensä lapasesta. Piti joku vuosi sitten repiä vaan parit ylimääräiset turhat sadejuoksutukset makuuhuoneesta ja eteisestä. Sen seurauksena tuli purettua ja uusittua makuuhuoneen kaapit, olohuoneen ja eteisen tapetit, maalattua kaikki huoneet ja naputeltua uusi hopeasaarnikatto. En tiedä mitä tästä seuraisi. Varmaan patio, takka ja porekylpy.

Vuorokausi vahingon huomaamisesta laitoin FB-statuspäivityksen:
"Nyt kun keittiö on valmiiksi revitty palasiksi, olisi järkevä samalla päivittää se tähän päivään. Mutta kun en jaksais, viittis ja motivaatio nolla. Pyh. Tosinainen mitään keittiötä tartte. Vai?"

En arvannut, että tämä oli aihe, joka aiheuttaa isoja intohimoja. Olin avannut Pandoran lippaan.

Sain yhden illan aikana mielipiteitä kaappien väreistä, holvikaarista, leveistä alalaatikostoista, kohdevaloista, Ikeasta,... Tulipa myös vinkki, että minut voisi ilmiantaa "Pientä pintaremonttia" - tyyppiseen ohjelmaan. Juu, ei kiitos. Olen joskus nauranut, että en päästäisi ketään TV-remppakonklaavia omaan kämppääni, sen verran haluan pitää oman pääni.

Parissa kommentissa kysyttiin pohjapiirroksia ja olenko jo valinnut keittiöntoimittajaa. Vastaukseni:

"Mitta? Onko se todella etsittävä jostain. Keittiön toimittaja? Älkää nyt naurattako. Vasta eilen illasta sain tietää kotiin tullessa, että koko keittiö on revittävä palasiksi. En vitsaillut, kun sanoin motivaationi olevan nolla... Ihme intoilijoita  Annanko julkisesti keittiön mitat ja julistan avoimen suunnittelukilpailun Facebookissa?"

Eilen kun kirjoittelin yllättävästä avokeittiöstäni, sain myös siihen kirjoitukseen heti kommentteja avokeittiön puolesta. Kiinnostusta siis riittää.

Pitäisikö siis avata ideointi julkiseksi? Voisin palkita parhaan idean / toteutuneen idean esimerkiksi kuohuvalla. Tai vaihtoehtoisesti illanvietolla patiolla porekylvyssä takkatulen loimutessa - siihen tämä projekti kuitenkin vielä päätyy.

Eteisen lattian kosteusmittausreikiä.

Kuva: Eteinen, laminaatit on nostettu ylös ja lattiaan on porattu eri kohtiin reikiä kosteusmittausta varten.

Kosteusraportista avokeittiöön

Kosteusraportti kolahti sähköpostiin muutama päivä sitten. 16-sivuinen raportti oli kattava ja asiantuntevasti laadittu.

"Asunnon lattiarakenteen kosteusvaurion on aiheuttanut keittiön vuotanut viemäriputki."

No tämä oli siis jo tiedossa. Mielenkintoista raportissa oli laajuus ja toimenpiteet.

"Kosteus on aiheuttanut kohonneita kosteuspitoisuuksia kohteen keittiöön, olohuoneen ja eteisen lattiarakenteen eristetilaan noin 13 m2 alueelle. Kosteuspoikkeama-alueen keskellä on keittiön väliseinärakenne."

Kosteutta alueella keittiö/olohuone/eteinen.

Positiivista raportissa oli se, että kylpy- tai makuuhuoneeseen kosteus ei ulotu, remonttia tulee keittiö-olohuone -akselille.

"Rakenteita joudutaan avaamaan, pintalaatta ja kastuneet materiaalit TT-laatan päältä poistamaan ja TT-laatta koneellisesti kuivattamaan noin edellä mainituilta alueilta."

Eli tästä voinee päätellä, että kuivatus voi kestää viikkoja. Pitää vaan toivoa kuivaa kevättä.

"Korjausehdotus: Kastuneilta alueilta poistetaan pintalaatta ja TT-laatan päällä olevat pintamateriaalit. Kastuneen alueen keskellä oleva väliseinärakenne puretaan." 

Enpä pari viikkoa sitten vielä tiennyt, että minulle tulee avokeittiö! En hirveän innoissani avokeittiöstä ole koskaan ollut. On ihan kiva pitää tiskit keittiössä piilossa, ei kaikkien näkyvissä. Tässähän on pakko aktivoitua tiskaamaan useammin. Damn.

Oletuksena puretut rakenteet korjataan alkuperäiseen tasoon, eli seinä tulee takaisin jos haluan. Tätä pitää miettiä. Aikaa tässä on, kuivatus kestää sen oman aikansa. Varsinkin kun se ei edes vielä ole alkanut.
 

Soitto hämärän rajamaille

Soitto Soneran palvelunumeroon on kuin soitto "hämärän rajamaille". Palvelu toimii ääniohjauksella. Puhelu meni suunnilleen näin:

- Tämä on Soneran palvelunumero. Toimin ääniohjauksella. Sano nyt, mitä asiasi koskee?
- Siis tota, laajakaista pitäs muuttaa...
- Tarkoititko “Lankapuhelinliittymä”? Vastaa Kyllä tai Ei.
- EI.
- Toistatko, mitä asiasi koskee
- Laaaaajaaaakaaaaistaaaaa.
- Tarkoititko "Laajakaista"? Vastaa Kyllä tai Ei.
- Kyllä
- Koskeeko asiasi Laajakaistan muuttoa, Laajakaistan...

Vuoropuhelu robotin kanssa jatkuu vielä hieman aikaa ja mietin, että onko kyseessä piilokamera. Toisessa päässä on kuitenkin oikea ihminen, jonka pokka on koko ajan revetä minun hämmennykseeni.

Vuoropuhelu saadaan päätökseen, Hands Free korvaan ja kuuntelemaan odotusmusiikkia. Musiikki kuulostaa samalta kuin kelloradioni, jonka kanava ei koskaan ole täysin kohdillaan. Väliin kuuluu pieniä särähdyksiä.

Välillä robotti keskeyttää musiikin ja kertoo, kuinka näppärästi voisin ottaa yhteyttä netin välityksellä ja kuinka voin asentaa koneelleni avustajan. Näppärää kyllä. Jos netti toimisi.

Kun vihdoin musiikki taukosi ja toisesta päästä vastasi oikea ihminen, repesin täysin. Minua palveli henkilö, jolla oli vahva savon murre. En voinut olla miettimättä, kuinka sekaisin minua palvellut robotti olisi ollut, jos olisi joutunut keskustelemaan kyseisen henkilön kanssa.

Tähän puheluun meni aikaa 24:45.

Sainko asiani hoidettua? No en oikeastaan. Olisin halunnut väliaikaisesti siirrettyä laajakaistapalveluni uuteen osoitteeseen, mutta siirto/avaus olisi kestänyt jopa kolme viikkoa. Eli sitä ei kannattanut tehdä. Mutta savolainen ystäväni lupasi hyvittää laajakaistamaksut, koska en pysty liittymääni käyttämään. Kiitos tästä.

Hankin nettitikun väliaikaisesti käyttööni. Hyvin toimii ja elämäkin taas hieman helpottuu, kun saa kirjoitella välillä kunnon näppäimistöllä iPadin sijaan. Ilo se on pienikin ilo.

Iloinen vakuutuksenmaksaja

Sain puhelun vakuutusyhtiöltäni. Kosteusraportti oli mennyt perille ja vakuutusyhtiöni kustantaa väliaikaisasumisen kustannuksia.

Edelleen olin puolustavalla kannalla ja teki mieleni selittää :

- Siis enhän minä nyt mitään kolmiota tarvitse, mutta kun ei niitä kaksioita ollut ja onhan tämä iso ja kaikuuhan täällä kun ei ole edes mattoja lattialla ja...
- Joo, joo, kustannukset korvataan. Skannaat vaan vuokrasopimuksen ja rahat tulee tilille.
- Ai. Kiitos. [Hämmentyneisyyteni sai minut likipitäen sanattomaksi].

Vakuutusyhtiön edustaja kyseli muutosta ja taas tuli hirveä tarve selittää, mitä tavaroita olen muuttanut ja mitä jätin kämpille. Ihan kuin häntä olisi kiinnostanut.

- Laitat vaan ylös muuttoon käytetyt tunnit ja saat niistä korvauksen.
- Ai jaa. Kiitos. [Tällä kertaa hämmennykseni sai minut sanattomaksi].

Niin monet kauhujutut kun olen vakuutusyhtiöistä kuullut, niin tämä kokemus oli päinvastainen. Palvelu oli ystävällistä ja sain selkeät ohjeet, mitä tositteita heille pitää lähettää. Ja muuttotunnit. Ne pitää katsoa kalenterin kanssa. Yritän pitää itseni kurissa ja olla selittelemättä kirjauksissa liikaa.

- No kun se auto hidasteli hieman minun edessä, niin meni pari minuuttia enemmän siinä tavaran muutossa. Kyllä minä muuten olisin nopeammin tehnyt. Ihan varmasti.

Aikavääristymä

Kuljin yhden päivän omituisessa aikavääristymässä. Kaikki tapahtui jotenkin...etuajassa. Tarina meni jotenkin näin:

Tilanne 1. JVA
Allekirjoitin vuokrasopimuksen Jyväskylän Vuokra-asunnoilla. Kaikki sujui todella nopeasti, sopimukset oli jo valmiina ja muutokset tehtiin papereihin joustavasti. Koska olette käyneet virastossa ja päässeet sieltä alle 10 minuutin?!

Tilanne 2. L&T
Asunnon avain piti hakea Lutakosta L&T konttorilta. Samalla täytin lomakkeen, minkä nimen halusin oveen. Vähän oli kiusausta kirjoittaa lappuun jotain ihan älytöntä, kuten "AnskuPansku" tai "YmmiHinaaja" - mutta tylsästi päädyin vain omaan nimeeni.

Suunnistin Lutakosta pienen tankkausstopin kautta katsomaan asuntoa. Löysin asunnon, jonka ovessa oli jo nimeni. Samalla hetkellä kännykkään tuli tekstiviesti: "Ilmoituksenne tehty toimenpide: Nimi laitettu.T: L&T Kari".

Tilanne 3. JE
Sähkösopimuksen tekeminen ei ainakaan vaikeaksi ole tehty. Soitin Jyväskylän Energiaan ja sovin uuden sopimuksen. Kun lopetin puhelun, kännykkään oli tullut tekstiviesti: "Haluaisitko antaa palautetta palvelukokemuksestasi? Mikäli palvelu... ystävällisin terveisin Jyväskylän Energia.

Päivän aikavääristymät kumoutuivat kyllä tehokkaasti seuraavana päivänä, kun soitin Soneran palvelunumeroon... Tästä toisella kertaa enemmän.

Tee vakuutusyhtiösi iloiseksi - päivä

Kun selvisi, että vesivahinko ei niin pieni ollutkaan, eteen tuli uuden asunnon etsiminen.

Soitin vakuutusyhtiööni ja avasin vakuutusnumeron. Vahinkoraporttia ei vielä ollut, mutta jo kuvauksen perusteella vakuutusyhtiö sanoi, että evakkoajan majoitus korvataan. Virallinen päätös toki tulisi myöhemmin.

- No minkä tasoisen majoituksen voin hankkia, hotellin?
- Eeeeeeeeenooooooosiis... Ei mielellään hotelliin...

Ei sen puoleen, hotellimajoitus olisi ollut ihan kivaa vaihtelua pienen aikaa. Mutta arvaan, että tästä ei nyt ihan parilla viikolla selvitä. Väliaikainen vuokra-asunto siis hakuun.

Otin yhteyttä Jyväskylän Vuokra-asuntoihin ja kysyin tilannetta. Pieniin asuntoihin oli pitkiä jonoja, mutta kolmioita oli heti saatavilla. Varsinkin kun hakukriteerit oli löysät, ei sillä alueella hirveästi ollut merkitystä. Kun vuokrataso selvisi, soitin uudelleen vakuutusyhtiöön ja varmistin, oliko kustannukset hyväksyttävissä.

Olin varautunut selittämään ja todistamaan vuokrayksiöiden nykyiset jonotustilanteet. Mutta mitä vielä.

- Siis se on kolmio, kun ei niihin pienempiin oli jonoa ja...
- Juu, juu, ei se mitään, kyllä me nyt tuo kustannus korvataan.

Melkein kuulin kuohuviinipullon poksahduksen taustalla. Onkohan vakuutuspäätöksien tekijöillä tulospalkkaus sen mukaan, kuinka paljon pystyvät säästämään vakuutuskorvauksissa....?

Onneni on kaikki ne ystävät, jotka tarjosivat väliaikaista majoitusta. Tarjouksia tuli monia, kiitos teille kaikille! Kiertolaiselämä olisi vaan tässä kiireessä tehnyt elämän hankalaksi. Omat nurkat, omat sotkut ja oma rauha - niitä kaipaa. Tai ei oikeastaan niitä sotkuja, mutta näillä mennään...

Aamukahvi ja miten se juodaan

Aamukahvi ja keittiön pöytä.

Päivä numero 12 lähti käyntiin. Muutin väliaikaiseen asuntoon kolme päivää sitten, mutta tänä aamuna oli ensimmäinen rauhallinen ja kiireetön aamu. Eli ensimmäinen kerta lähes kahteen viikkoon, kun oli mahdollisuus keittää omalla Made In West Germany -kahvinkeittimellä aamusumpit. Puitteet on ehkä hieman karut, mutta....kyllä maistui hyvältä!

Aamupala, välipala, iltapala,... mitä näitä nyt on. On ihan kiva löydä välillä ulkona syömässä. Mutta kun paikkaa pitää miettiä joka päivä ja joka ruokahetken aikana, niin siitäkin saa aikaiseksi riesan.

Otetaan esimerkkinä aamupala. Arkipäivisin aamupalasuorite pitäisi olla tehtynä kahdeksaan mennessä. Reilun viikon aikana tutuiksi tulivat Vaajakosken ABC, Tourulan neste (aamupuuro 3e), AutoCafe Tourula, Halssilan Esso...eikun Teboil, Hannikaisenkadun Shell ja Kuokkalan ostoskeskuksen kahvila Konditoria (hinta-laatusuhde kohdillaan, suosittelen!).

Yhteistä näissä kaikissa oli aamuvirkku asiakaskunta, jonka voisi jakaa kolmeen kategoriaan: työhaalariäijät, seniorimiehet vakkaripöydässä ja Take Away -pukumiehet Hands Free korvalla.

Varmaan 90% aamukahvittelijoista oli miehiä. Ihan oma lajinsa. Opin vähän myös heidän kieltään. Työhaalariporukan yleisin sanapari oli "täh..., joo".  "Tänä aamuna paistettuja munkkeja, laitetaanko yksi" -  "Täh..., joo".

Seniorimiehet taas olivat salakavala ryhmä, jonka pöytään ei pitänyt eksyä. Varsinkin jos oli hiemankin kiireisempi aamu. Elämäntarinaa ei vaan pysty kuuntelemaan viidessä minuutissa, se on fysiologinen mahdottomuus.

Mutta nyt siis aamukahvi-kiertolaiselämä on tällä erää ohi. Mutta voi olla että joku aamu menen vielä kuuntelemaan erästä seniorin elämäntarinan jatkoa Kuokkalaan, jäi sen verran jännään kohtaan... Damn.

Lisää blogia tulee tulee lähiaikoina, mm. tiedossa päivitystä työotsikoilla "miten saat vakuutusyhtiösi (oikeasti) iloiseksi", "mitä ihmettä, uuden asunnon ovessa on jo nimeni!" ja "mitä tapahtui, kun soitin Soneran asiakaspalveluun". Viimeisin otsikko lienee tyyliä "Kosteusraportti ja mitä sieltä löytyikään"...