Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste

On jo kuukausi siitä, kun muutin takaisin rahareikäni luo. Asunto alkaa olemaan jo kunnossa. Kaappien ovet – lukuunottamatta yhtä – ovat paikoillaan ja näyttävät hyviltä. Se viimeinenkin ovi olisi jo paikoillaan, mutta kun minun ja kalustetukun kaiffarin kanssa ei aikataulut vaan ole menneet yhteen. Eurovaalikampanjoinnin viime metrit viivästytti rahareikä-aikataulua. Mutta lopputulema - siis eurovaaleissa - oli sen verran hyvä, että yksi ovi ei harmita. Tulee, kun tulee.

Olen jo saanut hyllyt paikoilleen ja keittiötarvikkeet kaappeihin. Hieman eri paikkoihin kuin aikaisemmin ja tätä pitää makustella. Avaan ihan väärää kaapinovea, kun etsin lautasia. Mutta ehkä tähän tottuu. Isot laatikostot on kuitenkin todella näppäriä. Olen tyytyväinen.

Matkalaukkujen sisällöt olen pessyt ja osittain jo saanut vaatekaappeihin. Matot puuttuvat vielä lattialta ja laminaatit on vielä eteisessä. Vähitellen.

Lopputarkistus on tehty. Kaikki laskut ei vielä ole tulleet, mutta tuskin ne unohtuu lähettää, vaikka kuinka toivoisin. Damn.

Takapihan kraatterikin on tukittu, loput kasvit tulevat kesäkuun alussa. Ja kaverit ovat jo tuoneet erilaisia pioneja ja kukkasipuleita minulle. Kiitos, ystävät, olette ihania! Sääli ei ole sairaus, vaan tässä tapauksessa empatiaa. Lämmittää sydäntä.

”Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste”. Rahareikä oli tässä. Ehkä tässä vaiheessa voisi jo laittaa skumpan jääkaappiin ja vastata virkistyneenä: ”Veljet, asiaan!”

Kiitos lukijoille.

Terkuin,

Minä.