Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste

On jo kuukausi siitä, kun muutin takaisin rahareikäni luo. Asunto alkaa olemaan jo kunnossa. Kaappien ovet – lukuunottamatta yhtä – ovat paikoillaan ja näyttävät hyviltä. Se viimeinenkin ovi olisi jo paikoillaan, mutta kun minun ja kalustetukun kaiffarin kanssa ei aikataulut vaan ole menneet yhteen. Eurovaalikampanjoinnin viime metrit viivästytti rahareikä-aikataulua. Mutta lopputulema - siis eurovaaleissa - oli sen verran hyvä, että yksi ovi ei harmita. Tulee, kun tulee.

Olen jo saanut hyllyt paikoilleen ja keittiötarvikkeet kaappeihin. Hieman eri paikkoihin kuin aikaisemmin ja tätä pitää makustella. Avaan ihan väärää kaapinovea, kun etsin lautasia. Mutta ehkä tähän tottuu. Isot laatikostot on kuitenkin todella näppäriä. Olen tyytyväinen.

Matkalaukkujen sisällöt olen pessyt ja osittain jo saanut vaatekaappeihin. Matot puuttuvat vielä lattialta ja laminaatit on vielä eteisessä. Vähitellen.

Lopputarkistus on tehty. Kaikki laskut ei vielä ole tulleet, mutta tuskin ne unohtuu lähettää, vaikka kuinka toivoisin. Damn.

Takapihan kraatterikin on tukittu, loput kasvit tulevat kesäkuun alussa. Ja kaverit ovat jo tuoneet erilaisia pioneja ja kukkasipuleita minulle. Kiitos, ystävät, olette ihania! Sääli ei ole sairaus, vaan tässä tapauksessa empatiaa. Lämmittää sydäntä.

”Jo on, jukoliste, saavutettu päätepiste”. Rahareikä oli tässä. Ehkä tässä vaiheessa voisi jo laittaa skumpan jääkaappiin ja vastata virkistyneenä: ”Veljet, asiaan!”

Kiitos lukijoille.

Terkuin,

Minä.

(Lähes) hellyyttävä näky - remonttireiskat mukavuusalueen ulkopuolella

Takaterassin kaiteelle nostetut metallilinnut.

Isännöitsijä ja urakoitsija kävivät tänään tekemässä lopputarkastuksen. Yksi ovi puuttuu, mutta se ei kuulu heille. Sanoin, etten tiedä mitään korjattavaa, minun puolestani lopputarkastus meni läpi. Isännöitsijän puoleltakin asia on ok.

Tänään on urakoitu myös takapihaa kuntoon. Kävimme isännöitsijän ja urakoitsijan kanssa takapihalla tarkastamassa piharemontin tilanteen. Kraateri on täytetty ja remonttireiskat on parhaan kykynsä mukaan yrittäneet laittaa kukkapenkkiin samaan kuosiin, missä se oli.

Huomasin, että seinän vieressä olevan humalan päälle oli laitettu laatoitus. Koska reiskat olivat parasta aikaa takapihalla korjailemassa pihaa, pyysin nostamaan yhden betonilaatan humalan päältä pois - se kasvaa sieltä kyllä uudelleen ajan myötä. Sanoin isännöitsijälle, että tuskin he sitä saivat tapettua tällä tempulla. Sen verran sinnikäs kasvi se on.

Tehdyn lopputarkastuksen jälkeen käväisin uudelleen takapihalla. Repesin ihan täysillä. Kun vähän ehdin kääntää selkääni, kukkapenkkiin on kylvetty ruohikonsiemenet ja ylimääräiset kivat oli aseteltu kauniisti yhden mustikkapensaan ympärille. Eivät pojat selkeästi aiemmin ole kukkapenkkejä laitellut. Ei mitään sellaista, mitä ei voisi korjata. On ne sentäs yrittäneet. Ei näille pojille voi olla vihainen; taidan vaan vaivihkaa haravoida ne siemenet pois. Ja ne kivet sen pensaan ympärillä on oikestaan ihan kivat. En taida tästä edes isännöitsijälle sanoa. Tai no, niin: jos isännöitsijä luet tätä blogia, niin älä kurita poikia - parhaansa he yrittivät.

Minun ja naapurin välinen raja-aita on laitettu paikoilleen. Niin ja pojat olivat löytäneet kaivauksista pari metallista koristelintua ja ne oli nostettu kaiteen päälle. Se oli jo lähes herttainen teko.

Kukkapenkki rajattu kauniisti ja
laitettu ruoho kasvamaan... kukkapenkkiin :-D

Sen verran pihaprojekti jatkuu, että urakoitsija on huomenna menossa Viherlandiaan. Hänellä on kuulemma minun numeroni pikanäppäimen alla. Soittaa, jos ei löyty niitä kasveja, mitä luettelin. Voin jo kuvitella ne mahdolliset soitot, urakoitsija on selkeästi mukavuusalueensa ulkopuolella.

Mitä siis on tekemättä? Tavarat on vielä lattialla ja loppusiivous vaiheessa. Niin ja se yksi ovi vielä puuttuu. Pihalta puuttuu vielä kukkamulta ja kasvit. Sitten rahareikä - ja kraateri - on tukittu.

Rahareiän pelastusoperaatio

Alkuperäinen rahareikä ja myllätystä takapiha.

Blogin nimi "rahareikä" on vuosien takaa. Se muistui tänään mieleeni, kun kävin takapihalla ja huomasin sen alkuperäisen rahareiän. Pyöreän betonikappaleen.

Palataan ajassa taaksepäin. Joitain vuosia sitten työpaikallani porattiin serverihuoneen lattiaan reikä. Reiän läpi vedettiin koneellinen ilmastointi, että ylikuumentuneille tietokoneille saatiin helpotusta. Porauksen seurauksena työpaikan pöydälle ilmestyi betonimöhkäle, jota aloimme kutsua rahareiäksi.

Kappale pyöri kauan työpaikan keittiön pöydällä paperipinon painona, kunnes se oltiin jo heittämässä roskakoriin. Otin sen ihan vitsillä itselleni ja toin sen pihakoristeeksi. Sain sanoa tutuille, että takapihallani sijaitsee rahareikä.

Kun remonttireiskat kaivoivat takapihalleni maalämpöön liittyvää kraateria, rahareikä jäi kaivauksen alle ja luulin sen jo hävinneen. Tänään seurasin, kun takapihallani kaivinkone täytti kraateria ja remonttireiskat lapioivat multaa tasaiseksi. Yläkroppa paljaana työtä paiskivat pojat olivat silmieni ilona, mutta erityisen iloiseksi tulin siitä, että bongasin mullan keskeltä rahareiän. Pelastin sen nyt toista kertaa surman suusta.

Rahareikä saa jatkaa eloaan.

Ja vielä kerran: Täh?

Kaappien ovet päällekkäin :/

Moni on jo kysynyt, onko rahareikä nyt tukittu. Kaikille olen vastannut, että en nuolaise ennen kuin tipahtaa. Vaikka kaappien ovet oli jo toimitettu, niin päätin huokaista vasta kun ne on asennettu paikoillaan.

Asentaja saapui torstaina heti aamusta ja katsoimme läpi tarvittavat toimenpiteet. Ovissa oli oikea kuosi ja ylimääräiselle levylle keksittiin myös funktio: laitoimme sen mikron alle. Sinne se varmaan oli tarkoitettu. Siirtelin sohvan irti seinästä ja keittiön tavarat paikasta toiseen, että listat saatiin paikoilleen.

Lähdin sen jälkeen päiväksi Tikkakoskelle Ilmailusta Ammatti -tapahtumaan järkkäriksi. Esiintyjänä tapahtumassa oli Elastinen. Taas kerran mietin ennakkoon, että yhtään k.o. artistin kappaletta en tiedä, mutta oli siellä pari tutun kuuloista. Sama juttu muuten viime vuonna, kun esiintyjänä oli Cheek. Ennakkoon en osannut nimetä yhtään kappaletta, mutta oli siellä lopulta pari tuttua. Mutta yksi asia yhdisti molempia vuosia: kiljuvat tytöt. Ne pysyivät samoina. Siis ihan samoina, kasvot olivat tutut edellisvuodelta.

Hornetti jylisi ja Midnight Hawks näytti, miten lähellä toisiaan uskaltaa lentää. Kaunista. Ja se kerosiinin tuoksu aamukasteessa, vai miten siinä eräässä elokuvassa sanottiinkaan...?

Auringon säteet osuvat kaihtimien välistä kauniisti uusien ovien pintaan.

Jalat kipeinä ja kiljuvat nälkä päällä tulin kotiin ja - ah ihanuutta - kotona oli remontti tehty. Melkein. Siis ihan pieni "Täh"-efekti tuli koettua. Keittiössä yläkaappien ovet oli päällekkäin. Siis toinen ovista oli sentin pari liian leveä. Jep. Se oli se "mä niiiiiin tiesin tän" - tilanne.

Ovi lähti korjaukseen eilen.

Vielä on sotkuja asunnossa ja tavarapinoja lattialla. Nyt on sen verran hektistä viikon verran, että loppusiivous jää hamaan tulevaisuuteen.

Melkein, mutta ei ihan.

#helluntainatavaratpaikoillaan ?

Vaatekaappi. Siis vaatematkalaukku.

Edellisistä remonteista olen huomannut sen, että aina jää jotain pientä roikkumaan. Kuten viimeksi kattolistat. Ja kaappien ovet. Mitäs pienistä, ei haittaa elämää.

Nyt on se hetki remontista. Melkein, mutta ei ihan. Jotain puuttuu. Listat ja ovet.

Sain äsken lyhyen tekstiviestin: Tilaamanne tuotteet on noudettavissa. T: Kalustetukku Jkl. 

Jei! Hyvä, hyvä. Soitin heti urakoitsijalle. Hän ei osannut sanoa vielä asentajan aikataulua, mutta palaa asiaan vielä tänään.

Operaatio #vapuksikotiin onnistui, olisiko seuraava operaatio #helluntainatavaratpaikoillaan. Tai #helatorstainatavaratpaikoillaan? Toivottavasti kuitenkaan ei #vastajuhannuksenatavaratpaikoillaan.

Keskellä olohuoneen lattiaa on muutama matkalaukullinen vaatteita. Ei vaan kannata vielä nostella vaatekaappien hyllyille, kun joutuu niitä sitten kuitenkin siirtelemään kun ovia laitetaan paikoilleen.

Ruokatarvikkeet laitoin kaappeihin, mutta astiat on edelleen lattialla. Niitäkään ei viitsisi siirrellä edestakaisin.

Ruokatarvikkeet kaapissa.

Matot puuttuu edelleen lattialta ja huonekalut ovat niillä seinustoilla, missä on listat on jo paikoillaan.

Melkein, mutta ei ihan.

Astiat lattialla, matot pihalla. Kyllä tämä tästä.

Hyllypaperikeskustelu

Osa hyllyistä paperoituna.

Joistain perinteistä en haluaisi luopua. Yksi on hyllypaperin laitto. Olen käyttänyt sitä keittiön kaapeissa aina, niinhän on aikoinaan kotona opetettu. Edelliset hyllypaperit olivat olleet paikoillaan jo vuosia, nuhjaantuneita ja osittain revenneitä. Päätin uusia ne nyt, kun kaapit on vielä tyhjillään tavarasta. 

Yllättävän vaikeaa oli vaan löytää hyllypaperia kaupoista. Jos löytyi, niin kuosit olivat psykedeelisiä. Mitä ihmettä suunnittelijat oikein miettivät?

Kiersin muutaman kaupan ja muutamaan jopa soitin ettei tullut turhaa käyntiä. Soitin mm KodinYkkösille, että onko heillä hyllypaperia. Puhelu siirrettiin siivousvälineosastolle, jossa vastasi nuoren oloinen naisääni. Hän ei ollut kuullutkaan moisesta ja kysyi asiaa kollegaltaan. Kuulin heidän välisen keskustelun puhelimesta. Repeilin, kun kuulin heidän ihmettelevän, mihin sitä käytetään. Niinkun hyllyyn. Paperia?

Löytyihän sitä paperia, tosin lopulta ostinkin osaksi hyllymuovia. Helppo siivota ja kuviointikaan ei hypi silmille. Ja muovin kiinnittämisessä oli ihan verran nostalgista muistikuvaa koulukirjojen päällystämisestä. 

Juttelin äidin kanssa hyllypaperista. Vanhempani muuttivat alkuvuodesta. Muuton yhteydessä äiti ei laittanut hyllypaperia keittiön kaappeihin. Siinä meni sekin idylli.

Arboretum kuosiin

Humalaa takapihalla,
kuva v 2005 ennen remontten alkua.

On reikiä ja kraatereita. Takapihani kraateri on maalämpökaivauksen jäljiltä (aiempi blogiaiheesta).

Viimeinen vaihe maalämpöprojektissa on enää edessä, eli pihatyöt. Omalta kohdaltani se liittyy vain muutaman neliön kukkapenkin paikkaamiseen ja aidan pystytykseen. Naapurin takapiha on enemmän kuin toisen maailmansodan jäljiltä.

Urakoitsija ja isännöitsijä kävi muutama päivä sitten tarkastamassa maalämpöprojektin lopputulemaa. Samalla he kävivät tuijottelemassa takapihan kraateria ja sopivat sen paikkauksesta.

Urakoitsija on aiheuttanut minulle muutaman Täh-efektin, mutta tällä kertaa minulla oli mahdollisuus tehdä hänelle sama. Puhuttiin nimittäin kukista. Ei tainnut olla hänen vahvin alansa.

Sovittiin, että urakoitsijat hommaavat samat kasvit, mitä siinä on ollut aiemminkin. Se sopii minulle, mutta sanoin myös rehellisesti että olen saanut lähes kaikki kasvit siihen lahjoituksina naapureilta ja tutuilta.

Penkissä oli pari naapurilta saatua salkoruusua. Ihana vanhempi naapurini lahjoitti ne minulle, kun kävin joku kerta viemässä hänelle lämpimäisiä karjalanpiirakoita. Olen sitä mieltä, että minä voitin vaihtokaupassa, ruusut olivat pidempiaikainen ilo.

Penkissä oli myös pioneja, sinililjoja ja töyhtöangervo. Nekin oli alkuperäisiä kasveja, jotka olivat pihamaalla jo asuntoon muuttaessa. Tulppaanit taisi olla ainoita, jotka olen itse hankkinut siihen. Humalaa siinä seinän vieressä oli myös, mutta sen arvelen lähtevän kasvamaan vaikka ei siihen sitä erikseen hankikaan. En sanonut sitä urakoitsijalle, olisi varmaan jo epäillyt minun juksaavan.

Urakoitsija kirjoitti kiltisti lappuun kasvien nimiä ja määriä. Niin ja värejä. Ja mietti varmaan, että laittaa jonkun alaisensa kauppaan sanomaan, että näitä viininpunaisia töyhtöruusuja, kiitos.

Painavaa sanaa

Hylly ja kirjoja.

Tiedättehän sen epätoivon hetken, joka on ennen siivouksen alkua. Juuri se. Mistä aloitan? Mitä teen? Saanko karata ovesta ulos?

Olin pakannut makuuhuoneesi täyteen tavaraa. Kun remonttireiska sai laminaatin, listan ja kirjahyllyn paikoilleen olohuoneessa, pääsi purkamaan kaaosta vähitellen omille paikoilleen.

Kun laitoin FB puolelle kuvan alkutilanteesta, joku ystävistäni kommentoi: eikös kirjoja voi viedä suoraan paperinkeräykseen. Siinä kohtaa on luopumisen tuska pahimmillaan. 

Esimerkiksi: mikä/mitkä näistä kirjoista voisi heittää menemään tai lahjoittaa eteenpäin: Mies ja Kehykset (Mauno Koivisto), Muistiinpanoja ja Myllykirjeitä (Johannes Virolainen), Vuosisatani 1 (Urho Kekkonen), Suomen Marsalkka Mannerheim vai Täydellinen käsikirja perheenemännille? Ei ainakaan viimeistä, jos joskus haluan tehdä verisylttyä tai opetella teurastamaan.

Kirjahyllyssäni löytyy mm vanhoja luovutetun karjalan pitäjäkirjoja parikymmentä kappaletta. Jokaisella on oma merkityksensä. Ainakaan niistä siis en luovu, vaikka siirrossa painoivat selän vääräksi.

Kirjapino kutistui vähitellen sängyn päältä. Siirtelin myös keittiön tavarat saunasta keittiön lattialle, että sai saunan päälle. Tavoitteeni "illaksi kotiin" realisoitui.  Ensimmäinen yö omassa sängyssä pariin kuukauteen. Noutaja tuli alta aikayksikön. Ympärillä oleva kaaos ei haitannut unta pätkääkään.

Lopuksi ne kuuluista "ennen" ja "jälkeen" kuvat höystettynä "siinä keskivaiheilla" -kuvalla.

Nyckeln på cykel

Keskustelu Lutakossa:

- Hei, palautan avaimet.
- Osoite? ... Juu, löytyi.
- Tässä kolme asunnon avainta ja autopaikan avain.
- Jaahas. Yksi avain on selvästi teetetty, lukko menee sarjoitukseen. Ilmoitan JVAlle.
- Täh? Teiltä minä nämä avaimet sain...
- Ilmoitamme JVAlle. Tämä on tällä selvä.
- Mihin allekirjoitan...?
- Emme ota allekirjoituksia, tämä on tällä selvä.

Jälkikäteen mietin, että olisi ollut hyvä johonkin jotain kirjata tai allekirjoittaa. Että en ole mitään avaimia teettänyt. Jessus, en olisi kehdannut.

Kuulostellaan, kuuluuko perästä.

Kahden asunnon loukosta yhden asunnon kaaokseen

Hei, hei, ilmapatja - toivottavasti en tarvitse
sinua pitkään aikaan uudelleen.

Kaksi yötä takana omassa asunnossa. Toin eilen suurimman osan tavaroista evakkokämpältä kotiin. Kävin tänään hakemassa viimeiset romppeet ja siivosin asunnon muuttotarkastusta varten.

Evakkoasunto - vaikka hyvä asunto olikin - jäi hyvillä mielin taakse. Kaksi kuukautta ilmapatjalla riitti, oli jo ikävä omaa sänkyä. Otin vielä kuvan tyhjennetystä ilmapatjasta. Toivottavasti sitä ei tarvitse uudelleen ainakaan lähiaikoina.

Muuttosiivon tekeminen on kinkkinen juttu. Joitain pieniä tahroja katsoo miettien, että olenko minä todella tuon saanut aikaiseksi vai oliko se jo edellisen asukkaan jäljiltä. Hinkkasin asunnon puhtaaksi ja katselin vielä perään kriittisellä mielellä - jos minä muuttaisin tähän uudelleen, kelpaisiko minulle näin siivottu asunto? Ei kun tuo kulma pitää vielä puunata, tuleva asukas varmaan katsoo juuri tuota nurkkaa ja tuhahtaa närkästyneenä huonoa siivoa. Mitähän se minustakin miettii.

Lattia kiiltelee puhtauttaan -
tai no, aurinko siis paistaa...

Joku aika sitten ystävä puhui omasta muutostaan omistusasuntoonsa. Hän oli siivonnut kaappeja ennen tavaroiden laittoa paikoilleen, kun edellinen asukas oli vielä käväissyt asunnolla. Edellinen asukas oli hieman loukkaantunut, kun hänen siivoamisensa ei ollut kelvannut.

Sen verran tietysti unohdin tehdä, että asunnolla olisi pitänyt kirjata ylös nähdyt puutteet. Saunan lamppu oli palanut, se pitää kirjata. Muuta en keksi. Normaalia kulumien jälkeä asunnossa on, niille ei mahda mitään. Se pitää vielä tehdä huomeenna ennen kuin palautan avaimet L&T:lle Lutakkoon. Hyvissä ajoin ennen kuun vaihdetta.

Sitten on jatkettava vielä oman asunnon kaaoksen purkamista. Se jatkuu vielä vähän aikaa.

Yllättäen ja pyytämättä ... hana!

Hana - pyytämättä ja yllättäen. Testattu. Toimii.

Päivä on mennyt taas erinäisissä aktiviteeteissa ja ehdin käväisemään asunnolla illansuussa. Allas on asennettu ja siellä on – yllätys, yllätys – uusi hana! Eilen kun kävin asunnolla, juteltiin remonttireiskan kanssa että laitetaan vanha keittiön hana paikoilleen. Jynssäsin sen vielä eilen varta vasten kiiltäväksi asennusta varten.

Mutta – yllättäen ja pyytämättä – minulla olikin uusi Oraksen hana. Saman näköinen, kun kylpyhuoneessa olevat Grohe -hanat.

En tiedä, miksi näin on tehty. Asia on ok, ei siinä mitään. Kiinnostaa vaan tietää, oliko siinä hanassa jotain vikaa. Pitänee joku kerta muistaa kysyä remonttireiskalta.

Laminaatti on asennettu ja huonekalut on jo suunnilleen oikeilla paikoillaan. Listoja vielä puuttuu, joten ihan vielä ei kannata seinustoja vuorata täyteen tavaraa. Niin ja ne ovet.

Olisin periaatteessa voinut muuttaa tänään jo asunnolle. Mutta pitkän päivän jälkeen katsoin vain pitkään makuuhuoneessa sängyn päällä olevaa kirjakasaa ja tyhjää pölyistä kirjahyllyä. Hylly olisi pyyhittävä ja kirjojen siirtely olohuoneen puolelle ei ole mikään pieni operaatio. Sängyn päällä on myös muuta tavaraa sen verran paljon, että sen tyhjäys ei ole vain kirjoista kiinni.

Ja toisaalta: minulla on tällä hetkellä auto täynnä Vapaalla 2014 – messuille menevää materiaalia. Saan ne autosta pois huomenna iltapäivällä, joten vasta sen jälkeen pystyn siirtämään tavaroita evakkokämpältä kotiin.

Huokaus. Lähdin asunnolla ja päätin tämän illan vain... olla. Ehdin huomenna aamusta sinne asunnolle rätin kanssa.

Vietetään nyt vielä tämä ilta evakossa. Jos lähes kaksi kuukautta olen punkannut ilmapatjalla, niin tuskin selkä rikkoutuu yhdestä ylimääräisestä yöstä. Ai että, että on jo ikävä omaa sänkyä.

Pilven päällä, siiven alla se on - muuttolinnun koti

Allaskaapisto ja välitilan laminaatti paikoillaan.

Remontti etenee. Tänään on laitettu allaskaapisto ja välitilan laminaatti paikoilleen. Samoin olohuoneen laminaatti on viimeisiä lautoja vajaa valmis. Taputan itseäni olalle. Tumma välitilan laminaatti ja matta metallinsävy näyttää hyvältä.

Juteltiin remonttireiskan kanssa aikataulusta. Hän pyrkii saamaan asunnon muuttokuntoon viikonlopuksi. Huomiseksi yritetään saada paikalle putkimiestä, joka kytkisi vesiviennit paikoilleen. Myös kirjahyllyt yritetään saada huomenna takaisin paikoilleen, että saan alkaa makuuhuoneen kirjapinojen purun.

 

Kaappien ovet ja listat laitetaan myöhemmin yhdellä kertaa, kun tulevat. Ne ei muuttoa haittaa. Näillä mennään, mitä on annettu.

Eli muutto on edessä lähipäivinä. Viikonloppu on ehkä hieman haasteellinen muuttoa ajatellen, koska Paviljongissa on molempina päivinä Vapaalla 2014-messut, joissa päivystän osan aikaa. Avain pitäisi saada palautettua evakkokämpästä viimeistään tiistaina. En tiedä onko L&T kuinka pitkään auki vappuaattona, joten mielelläni en jätä sinne asti.

 

Sen kun vielä keksisi, millä motivaatiolla siivoaisi tämän evakkokämpän muuttaessa. Kai se vaan on niin, että pakko on se paras motivaattori.

 

Pilven päällä, siiven alla se on - muuttolinnun koti. Toivon mukaan se on kohta se oma koti.

Asiat perspektiiviin; jollakin menee vielä jännemmin!

Päivä on ollut aika täysi kaikenlaista aktiviteettia, joten ehdin käymään remppakämpällä vasta illansuussa. Harmikseni siellä ei ole tapahtunut mitään uutta, keittiökalusteet ovat vielä keskellä huonetta ja laminaatti puoliksi laitettuna. Pieni toivonkipinä kuitenkin elää, että allaskalusteet saisi paikoilleen lähipäivinä ja pääsisin muuttamaan kotiin loppuviikosta.

Ainakaan en toivo, että remontti lähtisi hyytymään loppumetreillä. Niin kuin maalailee tämän päivän artikkeli Iltasanomista. Sain seuraavan linkin ystävältä FB:n chatin kautta:

"Kotiremontista tuli naiselle painajainen – urakoitsija uhkaili venäläisillä perintämiehillä ja hivillä"
 
Ystävän viesti jatkui vielä: "Antaahan se aina perspektiiviä että jollain menee vielä jännemmin". No sano!

Repesin ihan täysillä, kun luin chat-viestin. Ja repeäminen oli inan verran noloa, koska istuin parasta aikaa kevätkokouksessa, jossa olisi ehkä pitänyt käyttäytyä korrektisti. Onneksi istuin peräpenkissä ja pöytäseurueeni tuskin hämmentyi käytöksestäni. Keskustelu oli normaalin levotonta muutenkin.

Kiitos päivän piristyksestä, Johannes!

Vitkastelun ammattilainen vauhdissa

Kirjat ja muu irtain tavara siirrettynä makuuhuoneeseen.

Eilisen pitkäperjantain vietin lomaillen kotikonnuilla, mutta tänään otin itseäni niskasta kiinni. Siivous oli vain aloitettava jostain.

Loistava kykyni viivytellä siivouksen alkua toimi taas hyvin: sain aamun aikana kirjoitettua roikkumaan jääneen kannanoton loppuun, päivitettyä yhdet websivut, vastailtua pariin sähköpostiin, käymään kaupassa ja hakemassa juoksukahvit ABC:ltä. Niin ja juoda ne kahvit vielä tuijotellen kämpän kaaosta ja huokaillen raskaasti. Sen jälkeen räpläsin kännykkääni, latasin Spotifyn ja etsin sopivaa siivousmusiikkia. Se oli tällä kertaa Spotifyn Punk -kokoelma. Toimi. Kunnon agressiolla sain vähitellen itseeni vauhtia.

Kirjahylly oli tyhjennettävä, jotta asentaja pääsee tekemään olohuoneen laminaatit loppuun. Täytenä sitä ei liikuttele helpolla. Kuten ei myöskään isoa arkkua, joka oli täynnä mm. mappeja ja LP-levyjä. Siirtelin kaikki irtaintavarat makuuhuoneeseen. Nyt on olohuone siinä mallissa, että laminaatti on mahdollista tehdä loppuun. Remonttireiskan ongelmana on siirrellä isot huonekalut paikasta toiseen, sitä en lähtenyt tekemään.

Samalla punk-vauhdilla pesin pari koneellista pyykkiä sekä hinkkasin astianpesukoneen ja uunin. Kun tulee uudet valkoiset kaapin ovet, uunin ja astianpesukoneen pinttynyt ikikarsta ei olisi näyttäytynyt mairittelevalta. Tosin uuni oli niin pinttynyt, että jätin vielä pesuaineet vaikuttamaan yön ajaksi.

Eli projekti jatkuu edelleen: huomenna ja maanantaina jatkan jääkaapin jynssäyksellä ja pesen valkoisen pölykerroksen pois olohuoneesta ja keittiöstä. Iso urakkani vaatekaappien tavarakaaoksen osalta on vielä ajatusasteella.

Oikealla kuvassa todiste siitä, että olen valmis luopumaan jostain - muovikipoistani! Heitin roskalavalle 5-6 kassillista lasi- ja muovipurkkeja ja muuta turhaa tavaraa. Ja nämä oli vain keittiöstä ja siivouksesta - makuuhuoneen kaapistoon en siis vielä koskenut. Varasin sitä varten isoja roskapusseja rullallisen. Niitä vielä kuluu.

Ai niin - huomenna menee iltapäivä/ilta Happee-Classic finaalipelissä järkkärinä. Sitä varten piti etsiä lenkkärit makuuhuoneesta, jotta jaksaa seisoa jäähallin ovella tarvittavan muutaman tunnin. Keksin kyllä missä ne lenkkarit oli, kun olin lähdössä asunnolta. Eteisen laatikossa. Joka on makuuhuoneessa. Siinä, missä nyt on päällä ja edessä mm. laatikoita ja kirjoja. Damn. Tätä asiaa en sitten miettinyt yhtään loppuun. En jaksanut lähteä purkamaan kasaa - mietin huomenna tähän ongelmaan uutta tulokulmaa.

Mistä on pääsiäinen tehty?

Uudet laatikot ja pari laminaattia aseteltuna.

Eräs kaverini sanoi äsken puhelimessa, että jos vielä joku sanoo kuluneen fraasin "munarikasta pääsiäistä", niin vetäisee turpaan.

Minulla on vähän sama fiilis, jos joku vielä kysyy, että mitä aion tehdä pääsiäisenä. Jaa että mitä teen. No siivoan. Jynssään uunia. Pesen valkoista pölykerrosta kalusteista. Inhokkihomma. ”Dirty Job but Somebody's Gotta Do It".

Voin piristää itseäni sillä ajatuksella, että niin paljon kun on asunnossa purettu, niin tänään on rakentunut jotain uutta. Keittiöön on tänään levitelty kosteussulkua ja allaskaapisto on valmiina asennukseen.

Uusi laatikosto on paikoillaan ja taso kiinnitettynä. Kaappien ovet tulee myöhemmin, mutta niillä ei nyt niin ole väliä. Kunhan saisi sen verran kalusteita paikoilleen, että pääsisi vähitellen muuttamaan kotiin.

Sovin remppareiskan kanssa, että hän asentaa myös vaatekaappien ovet, kun tulevat perille. Sitä varten kysyin, että onko vaatekaapin hyllyt tyhjennettävä. Periaatteessa ei tarvitse kuin saranoiden kohdilta.

Mutta toisaalta nyt olisi aivan loistosauma tehdä inventaario kaapistolle ja heittää turhat tavarat pois. Kaikki ne vanhat vaatteet ja joulukoristeet, joilla en ole tehnyt vuosikausiin mitään. Ja jos vaikka heittäisi samalla ne saunassa olevat muovirasiat menemään. Hurja ajatus.

Kevätsiivous. Siitä on minun pääsiäinen tehty.

Munarikasta pääsiäistä (nyt väistelen sitä tirvaisua!).

Vapuksi kotiin?

Valkosaarni.

Tilannetiedotus rahareikäpäivä nro 54. Siis ihan totta, yli 50 päivää! Kyllä aika menee nopeasti.

Lattiamateriaalin kävin valitsemassa torstaina. Päädyin vaihtoehdoista valkosaarniin. Kertaheitolla asunto muuttaa ulkonäköään pähkinän värisestä vaaleammaksi. Isot huonekalut olohuoneessa (kirjahyllyt, arkku, tv-taso, piano ja viinivitriini) on tummaa puuta, joten kontrasti on varmasti omiin silmiin aluksi iso.

Keittiön hankinta itsessään oli pari päivän kiertelyn tulos. Sain eräältä keittiöntoimittajalta hienon kokonaistarjouksen, joka olisi muuttanut keittiön toiminnallisemmaksi monessa suhteessa. Mutta se olisi vaatinut nykyisten rakenteiden purun ja mm. katon korjausta. Jos seinä olisi purettu, niin tämä olisi ollut varteenotettava vaihtoehto. Pidin pääni sen verran kylmänä, että en päästänyt remonttia tässä kohtaa lapasesta.

Vanhat kaappirakenteet olivat siis vielä kunnossa ja niihin on mahdollisuus vaihtaa ovet. Allastaso menee uusiksi ja siihen tulee pienempi allas kuin ennen. Tasot keittiön molemmin puolin menee uusiksi ja ne on ulkonäöltään tummempia betonia. Mikron saa nostettua ylemmäs kaappirakenteeseen, jolloin pöytätilaa säästyy. Bonuksena tulee myös lisää laatikostotilaa jääkaapin vireen. Kulut ei nouse kohtuuttomiksi - vaikka sitten tulee vaatekaappien oviakin.

Välitilan laatta on vielä valitsematta, mutta minua kiinnostaa tällä hetkellä välitilalaminaatti. Väreistä erilaiset mattapintaiset metallivärit näyttivät hienoilta. Pitää käydä vielä katsomassa sitä uudelleen pintatason kanssa - mieli voi vielä muuttua. Se on naisenoikeuteni.

Aikataulu hahmottuu vähitellen. Rakenteet on haettavissa vaikka heti, kaappien ovissa menee hieman pidempään. Mutta se ei estä urakoitsijaa aloittelemasta omaa osuuttaan. Sovin heidän kanssa, että hakevat rakenteet sitten kun ovat tulossa touhuamaan asunnolla. Remppareiskat on nyt toisella työmaalla, mutta ehtinevät ensi keskiviikkona tai torstaina takaisin minun asunnolleni.

Pääsiäinen tulee väliin, mutta näillä näkymin pääsen vapuksi kotiin. Sen verran olin luottavainen tuohon aikatauluun, että irtisanoin asuntoni jo JVA:lla tämän kuun loppuun. Eli kohta pitää suunnitella takaisinmuuttoa. Siis siihen sotkuun ja kaaokseen, jonka siivoaminen ei varmasti onnistu päivässä tai parissa. Huokaus.

Pieni yhteensattuma. Tai ehkä ei yhteensattuma, vaan alitajuntainen valinta. Katselin vuokra-asunnon makuuhuoneen kaappeja ja mietin, mitä tuttua niissä on. Olin valinnut keittiön kaapeiksi samanlaiset ovet! Ei huono edelleenkään.

Kuinka kallis on oven avaus makuuhuoneeseen?

Kuva edellisestä remontista, joka lähti lapasesta.

Toistan itseäni. Viime blogissa keittiön lisäksi tuli lattia. Nyt keittiön lisäksi taitaa tulla makuuhuoneeseen vaatekaappien ovet. Ehkä. Selviää piakkoin.

Olen kokenut tämän ennenkin. Joku vuosi sitten poistin eteisestä ja makuuhuoneesta vanhat sadejuoksutukset. Ne oli rautaputkia, jotka veivät turhaa tilaa makuuhuoneen kaappien sisältä lähes neliön verran. Tästä lähti liikenteeseen kallis dominoefekti.

Putken poiston seurauksena vaihdatin makuuhuoneen vaatekaappien rungot. Mutta koska vanhat rungot oli kiinni seinässä, niin oli purettava koko makuuhuoneen ja olohuoneen välinen seinä. Ja sen seurauksena tuli uutta seinää ja maalattavaa tapettia. Eli piti myös maalata huoneisto. Ja sen seurauksena katto näytti alkuperäisessä kuosissaan vanhalta, niin naputeltiin samalla koko huoneistoon uusi kattopaneeli. Eli kaapit-seinä-tapetit-maali-katto.

Kaiken tämän jälkeen tuli joku häsläys ja makuuhuoneen kaappien ovet ei koskaan tulleet perille. Eli minulla on ollut makkarissa "avohyllyt" ilman ovia. Todella sekavan näköinen viritys, mutta remonttiväsymys oli siinä vaiheessa jo niin pahasti päällä, etten siitä enää piitannut.

Nyt samalla, kun keittiön kaappien ovien mittausta tehtiin paikan päällä, mietin kaksi kertaa että näytänkö samalla makkarin kaappien rungot ja pyydän tarjouksen ovista. Tiesin, että makuuhuoneen oven avaus tuo lisää kuluja. Mutta toisaalta; samalla, kun minulla on keittiön asentajia paikalla, voisin pyytää heitä asentamaan vaatekaappien ovet. Ja jos nyt samalla tekee, saisi samalle vuodelle yhdellä kerralla kotitalousvähennystä töiden osuudesta. Loogista? Ainakin minusta. Päästin suustani kohtalokkaat sanat: "Haluatko nähdä makuuhuoneeni?" Nyt sitten odottelen tarjousta ovista.

Mittaaja kysyi, että onko täällä vielä jotain ja että katsotaanko vielä vaikka kylppäriin. En uskaltanut päästää häntä sinne. Mitä lie se olisi aiheuttanut. Poreammeen?

Piti tehdä keittiö, tuli lattia

Taas niitä päiviä. Eikös ole tarpeeksi tekemistä siinä, että pitää miettiä kaapistoja ja niiden värityksiä? No ei riitä. Urakoitsija soitteli soitteli tänään, että vahingon edeltä purettua laminaattia ei enää tehdä ja täysin vastaavan näköistä ei löydy. Minun pitää siis valita itselleni uusi lattiakuosi.

Joku tietysti tässä vaiheessa hurraisi, että kiva saada uusi lattia. Mutta olen pitänyt lattiani väristä – eli liian vaaleaa, ei liian tummaa. Harmi vielä sinänsä, että laminaattia on purettu sekä eteisestä, olohuoneesta että keittiöstä, eli koko alue menee nyt uusiksi. Vesivahinko 13 neliöön, mutta laminaatit... olisiko noin 30 neliöön? Makkarin lattiaan ei tarvitse sentäs koskea. Ja laminaatista olen pitänyt materiaalina, saa tällainen tumpelo tiputella vaikka mitä eikä naarmuunnu.

Taloyhtiö maksaa laminaatin tiettyyn summaan ja jos haluan erikoisempaa ratkaisua, niin maksan erotuksen. Katsoin nyt jo valmiiksi netistä perus-laminaattivaihtoehtoja, jotka menevät hintaraamiin:

Tammi

Pähkinä

Harmaa lehtikuusi.

Toki voisin miettiä myös kalliimpia ja maksaa välirahaa - mutta näin äkkiseltään kuvaruudulta katsoen mikään malli ei noussut toisen edelle. Ehkäpä kaupassa voi tulla eri fiilis, kun näkee materiaaleja "livenä".

Keittiön kohdalle voisi harkita toista laminaattia, joka voisi näyttää enemmän kivipinnalta. Kalliimpaa toki, mutta ei tulisi montaa neliötä. Esimerkiksi:

Rusehtava laattajäljitelmä.

Tumma laattajäljitelmä.

Lattian valintaan - eritoten keittiön kohdilla - vaikuttaa tietysti... keittiö. Olen sopinut huomiselle käynnin keittiösuunnittelijan kanssa. Varasimme reilun ajan, siinä ehtii siis vaihtamaan mielipidetään moneen otteeseen suunnittelun aikana. Eikös se ole naisen oikeus?

Saas nähdä mitä tästä tulee...

Karkkipäivä peruttu

Kirjoittelin viime viikolla, että kiire on vain asenne. Ajattelin korjata asenneongelmaani, mutta ei se onnistunut. Keittiö hyökkäsi kimppuuni. Vauhdilla. Keskiviikon tunnelmia löytyy täältä.

Olin käynyt pitkän vuoropuhelun itseni kanssa ja vähitellen asennoitunut avokeittiön puoleen. Ajatus tuntui hyvältä. Se, että minulle yllättäen ja pyytämättä annettiinkin seinä, oli pienoinen isku päin naamaa. Karkkipäivä peruttiin.

Koko tilanne on malliesimerkki siitä, miten käy kun tiedonkulku katkeaa. Jos olisin pari päivää aiemmin saanut varoitusta aikataulusta, olisin ehtinyt laittamaan käsijarrua päälle.

Oletukseni oli, että kun betoni valetaan paikalleen, se kuivuu noin sentin viikossa. Olihan siis vielä kuukausi aikaa miettiä ja suunnitella rauhassa keittiön ulkoasua. Tämä pikamassa betonin sijaan tuli täytenä yllätyksenä, en edes tiennyt että sellaista on olemassa.

Remonttireiskat toimivat ohjeistuksen mukaan, eli oletuksena keittiö tehdään aiemmalle tasolle. Olin remontin alkupuolella maininnut isännöitsijälle ohimennen, että nyt kannattaa miettiä keittiön remontti samaan konkurssiin. Mutta en ollut vielä ottanut yhteyttä isännöitsijään tai urakoitsijaan ja sopinut remontin juoksutuksesta. Enhän ollut vielä edes käynyt keittiön suunnittelijan juttusilla tai loppuun asti miettinyt, onko tavoitteenä avokeittiö vai puoliavoin keittiö vai...

Perusilmeeni keskiviikolta...

Remonttireiskojen vauhti näkyi myös siinä, etteivät huomanneet edes kysyä minulta seinätapetin, laminaatin tai maalien koodeja. Remonttireiska oli ehtinyt jo ostaa tapetin, tosin tietämättä, että minulla olisi ollut varastossa kerä kyseistä tapettia jo valmiina. Laminaattin ja maalien koodit minulla on tallessa jossain siellä tavarakaaoksessa, olisin ne varmaan löytänyt jollakin vaivalla. Mutta reiska oli jo kaupassa mallikappaleen kanssa, joten ei ollut tarvetta lähteä etsimään koodeja.

Pieni sivujuonne keskiviikon hämmennyksessä: isännöitsijä oli reiskoille ehtinyt kertomaan, että laminaatteja ja maalikoodeja kannattaa kysyä paikallisen rautakaupan omistajalta, joka on remontoinut muita alueen asuntoja. Siis naapurikämpät, ei minun - olen itse rempannut oman asuntoni vuosien varrella. Mahtoi kyseinen ihminen ihmetellä, jos hänelle todella on soitettu ja kysytty minun asuntoni kalusteista.

Toki - rahalla saa ja karavaani kulkee - voisin purkaa nyt tehdyn seinän ja tehdä sen avokeittiön. Mutta mitä järkeä? Tilaisuus meni ohi. Seinä on jo rakennettu takaisin ja taloyhtiö sen joutuu maksamaan.

Tällä hetkellä järkevintä on pitää vanhat rakenteet yläkaapeissa ja vaihdattaa korkeintaan ovet ja vetimet. Miettii myöhemmin sitten isompaa remonttia, jos intoa riittää. Alakaapisto sentäs menee uusiksi. Alakaapiston rakenteet olivat huonokuntoiset ja tiskiallas oli liian iso nykyaikaisiin tarpeisiin. Palaveri keittiösuunnittelijan kanssa on sovittuna ensi viikon keskiviikolle.

Ei mahda mitään, inan verran on tunne että tikkari oli jo valittuna, mutta ei vielä ehtinyt kääreistä ulos kun ilmoitettiin, että karkkipäivä on peruttu.

Tää on nyt valmis - laitetaanko vanhat kalusteet paikoilleen? TÄH?!

Mä ja mun uusi yllättävä seinä.

Hämmentävä puhelu:

U(rakoitsija):  Kaikki alkaa olemaan valmista, varmistan tässä vaiheessa että laitetaanko vanhat keittiökalusteet paikoilleen?
M(inä): MITÄH?!
U: Niin että tapetteja juuri haettiin kaupasta, mutta ajattelin vielä varmistaa että oletko hommaamassa uutta keittiön kalustoa vai naputellaanko vanhat paikoilleen?
M: Mutta se valuhan laitettiin eilen?
U: Joo, siis ei se mitään betonia ole, vaan sellaista massaa, joka kuivuu heti. Oli vähän kalliimpaa, mutta koska alapohja tuulettuu hyvin, niin ei tarvitse edes kuivattaa enempää. Niin että miten niiden keittiökalusteiden kanssa tehdään?
M: Ei nyt niitä vanhoja paskoja paikolleen laiteta!
U: Niin vähän ajattelinkin, sanon remppareiskalle, että heittää roskalavalle. Heippa!

Tarkistin kalenterin, on todellakin helmikuun 2. päivä. Jos olisi ollut aprillipäivä, niin en olisi uskonut sanaakaan.

Soitto isännöitsijälle:
I(sännöitsijä): Joo, soitettiin juuri minullekin ja kysyttiin sinun puhelinnumeroa.
M: Siis minulla oli sellainen käsitys, että betoni kuivuu vähintään sen sentin viikossa, että tässä on vielä ainakin kuukausi aikaa...
I: No nyt tämä menee vähän nopeammin, eikös se ole vaan hyvä juttu.
M: No joo, kyllä toisaalta, mutta kun minulla kun oli aika keittiötoimittajan kanssa vasta ensi viikolla...
I: No ne kalusteet kyllä ehtii.
M: ...joo...no...ok.

Kävin asunnolla:
R(emonttireiska): Hei, odottelen tässä juuri, että tuo tasote kuivuu että pääsee tapetoimaan.
M: ... joo ... siis mulla on siis jo seinä ...
R: Tapetti on tässä, löysin samaa kuin aikaisemmin. Mikähän tuon seinän maalin värisävy on?
M: Ei kyllä mitään muistikuvaa.
R: No otan vaan näytteen, kyllä ne siellä kaupassa sen saa selville.
M: Joo. Niin kai. Ei mulle sitten tullutkaan avokeittiötä.
R: ... ?
M: Niin että kun tuo seinä on jo tuossa paikoillaan.
R: Ai jaa, ei minulle kukaan sanonut mitään.

Ei minullekaan.

KVB

Kuivatus tehty, lattia vuorattu styroksilla 31.3.

Juhlaretonki päällä skumppalasi kädessä käyty keskustelu muutaman henkilön kanssa, jotka olen viimeksi nähnyt vuosia sitten:

Minä (M): Hei pitkästä aikaa! Onko siitä tosissaan 3 vuotta kun on nähty!
Ystävä (Y1); No hei, miten remontti etenee?
M: No nyt on vähän aikaa tilanne pysynyt samana.
Y: ...eli kuivatus menossa edelleen?
M: Juuri niin.

Ystävä nro 2 tulee sujuvasti mukaan keskusteluun:
M: No moi, mitä kuuluu?
Y2: No hyvää, mutta entäs sinä. Oletko jo niitä keittiöitä miettinyt?
M: En ole ehtinyt, ajattelin ensi viikolla kierrellä kauppoja.
Y2: Mutta hei, tsemppiä!

Betonivalu tehty aprillipäivänä.

Näin se elämä helpottuu, kun kirjoittaa taustatiedot blogiin - ei tarvitse pitkiä alustuksia vaan päästään heti asiaan.

KVB - Kato vesivahinko blogista.

Kieku ja kaiku

Remonttia pukkaa...

Evakkoasuminen jatkuu edelleen. Tilanne remonttikämpässä on ennallaan, kuivatus on kesken. En tiedä vielä tarkempaa aikataulua.

Tarkoituksena on ensi viikon alussa kiertää keittiötoimittajia ja tehdä vertailuja. Tämä on jäänyt muiden kiireiden alle. En valita, on mukavaa että on muutakin ajateltavaa.

Evakkokämpässä asuminen on sekin asettunut sekin uomaansa. En enää aja ajatuksissani remonttikämpän pihaan ja mene asuntoon vähäksi aikaa - ihan kuin olisi pitänyt hakea kämpästä jotain. Ettei naapurit ajattele, että olisin ajanut sinne vahingossa. Niin kuin olenkin, mutta en kehtaa sitä heille myöntää.

Yksi olennainen ongelma väliaikaisessa evakkokämpässä edelleen on. Huoneisto kaikuu. Sauna oli aluksi ainoa tila, jossa kaiku ei häiritse kun puhuu puhelimessa. Muutamaan otteeseen puhelimen toisessa päässä taidettiin hieman hämääntyä: "Hei, odota,....., menen saunaan että voidaan puhua".

Olen vaimentanut kaikua eri keinoin. Esimerkiksi purin vaatteeni olohuoneen lattialle pinoihin ja levitin ylimääräiset verhot lattialle vaimentamaan huoneiston kaikua.

Näyttää hölmöltä, mutta toimii!

Armi Ratian sanoin: Kiire on vain asenne. Aion parantaa asennevammani pitämällä ensi viikolla kiireettömiä päiviä. Monta.

Pomo piilossa

Kuvan koira ei liity tapaukseen.

Sain viime viikolla kutsun väliaikaisen asuntoni asukaskokoukseen, mutta en valitettavasti päässyt paikalle. Olisi ollut kiva roikkua kärpäsenä katossa ja kerrankin olla varma, ettei tule nakitetuksi mihinkään hallinnolliseen tehtävään. Korkeintaan pihatalkoisiin.

Kun kävin kyselemässä väliaikaista asuntoa Jyväskylän vuokra-asunnoilla, naureskelimme, että tämä on "Pomo piilossa" -tyyppinen testi. JVA:n varapuheenjohtajana minulla on nyt mitä herkullisin tilanne tehdä kenttätestausta, miten yhtiö oikeasti toimii. Asukkaat eivät (toivottavasti ainakaan) tiedä rooliani ja voisin saada sitä aitoa palautetta yhtiöstä. Tosin todettakoon heti tähän perään, että JVA:n hallituksen tehtävänä ei ole puuttua operatiiviseen toimintaan, joten yksittäisen leikkialueen kunto tai siivouksen taso ei kuulu hallitukselle. Periaatteessa.

En ole törmännyt vielä ainakaan tuttuihin pihapiirissä, mutta naapurustossa on todella ystävällistä porukkaa. Pihalla katsotaan silmiin ja tervehditään. Koirien ulkoiluttajat hymyilevät iloisesti. Lapsiperheet melskaavat leikkikentällä, elämän normaalia ääniä kuuluu ympäriltä.

Muutama viikko sitten naapuri oli harjaamassa hiekkoja piha-asfaltilta. Hän ihmetteli suurta kivien ja hiekan määrää, joka kulkeutuu asuntoihin pihamaalta. En kehdannut sanoa, että kyllä minulla kulkeutui myös yhdet koiranpaskat kengän pohjassa eteisen matolle. Ties vaikka k.o henkilö olisi ollut sen koiran omistaja. Ei nyt viitsi pomo lähteä heti valittamaan.

Kuinka monta asiaa voi yksi päänuppi muistaa kerrallaan?

Mitä välttämättömiä tarvikkeita pitää tuoda väliaikaiseen asuntoon? Mitä vähemmän, sen parempi. Ensimmäisessä satsissa oli vain välttämätön: patja, vuodevaatteita, verhoja, keittiöjakkara, kertakäyttöastioita ja kahvinkeitin.

Ensimmäisen muuttokuorman jälkeen kämppään on siirtynyt myös mm. vaatteita, tietokone, printteri, jääkaapin ja pakastimen sisältö, muutamia astioita, pyykkiteline,... Eihän tämä oikeasti asuttavalta kämpältä vieläkään näytä, mutta kyllä täällä nyt väliaikaisesti elää.

Hieman aiheuttaa ongelmia se, että tavarat on jakautuneet kahteen paikkaan. Tästä johtuen auton mittariin tulee kilometreja, vaikka yritän optimoida käyntini remppakämpällä. Esimerkkinä tämän päivän pyykkäysoperaatio.

• Pyykkikori autoon ja ajo remontoitavalle asunnolle (8,5 km)

• Remppakämpällä tajuan, että viimeksi pyykinpesuaine meni likipitäen loppuun. Ei halua ajella edestakaisin kauppaan, joten kaavin ruokalusikalla pesuainerasian nurkista viimeiset muruset. Mietin, että riittääkö ruokalusikallinen pesuainetta valkopyykkiin - saa riittää tällä kertaa. Pyykkikone käyntiin.

• Ajelua Jyväskylän keskustaan kokoukseen (11 km). Keväisessä auringonpaisteessa tajuan, että aurinkolasit pitäisi muistaa seuraavalla kerralla ottaa mukaan remppakämpältä.

• Kokouksen jälkeen ajo evakkokämpälle (6 km). Vasta kun olen jo sisällä, muistan että ne märät pyykit piti hakea sieltä remonttikämpältä. Ei muuta kuin kengät uudelleen jalkaan. Mietin, että pitäisi muistaa ottaa kämpiltä mukaan keväisempiä kenkiä.

• Ajelu remonttikämpälle (8,5km). Märät pyykit pyykkikoriin, uusi satsi pesukoneeseen. Tajuan, etten pysty niitä pesemään, koska pyykinpesuaine on loppu. Eikä ne valkopyykitkään kovinkaan valkoisilta näyttäneet. Päätän jatkaa seuraavana päivänä.

• Ajo takaisin evakkokämpille ripustamaan pyykit kuivumaan (8,5km). Matkalla tajuan, että aurinkolasit ja kengät unohtui.

Mutta muistin ottaa kuvan tämän hetken tilanteesta. Joka siis itse asiassa on pysynyt saman nyt pari päivää.

Kuivauskone hurisee ja asunnossa on trooppisen lämmin.

Tee-se-itse -keittiösuunnitteluskabaleisson

En nyt vaan saa motivaatiosta kiinni uuden keittiön suunnitteluun. En tiedä, onko tämä kuumeilu ja flunssa kuluttanut viimeisenkin aivokapasiteetin loppuun vai mikä on.

Tein pohjapiirrosta keittiöntoimittajaa ajatellen. Naapurikin jätti - vinks, vinks - autoni ikkunaan erään keittiötoimittajan esitekatalogin. Selasin sitä läpi, mutta... motivaatio missä lienet. En yhtään tiedä, mistä pitäisi aloittaa.

Pakko on usein paras motivaattori. Nyt on jo pakko. Keittiön toimitusaika on helposti 3-4 viikkoa, joten vähitellen olisi otettava yhteyttä ja selvitettävä hintoja.

Tiedän, että teitä innokkaita suunnittelijoita riittää siellä ruudun toisella puolella.

Laitan tähän liitteeksi pohjapiirrustusta, jossa on mittoja. Saa heitellä ideoita ja kuvia motivaation nostamiseksi. Kaikkihan loppuviimeksi lähtee omasta motivaatiosta.

Selitykset numeroille:
1. Olohuone
2. Makuuhuone
3. Tuulikaappi ja ulko-ovi
4. Kylppäri ja sauna
5. Välitila/Eteinen (tällä hetkellä takaseinällä hyllykkö)
6. Ikkuna (koko takapihan leveydeltä seinä on ikkunaa)
7. Verannan ovi (tässäkin ikkuna)
8. Väliseinä, joka voidaan purkaa. Purettu jo osittain alaosasta
9. Väliseinä, joka voidaan purkaa. Purettu jo osittain alaosasta
10. Keittiön viemäri
11. Ilmastointikanava

Kodinkoneita ei haluaisi lähteä vaihtamaan, koska ovat vielä ihan hyviä:
- 60 cm astianpesukone (valkoinen)
- 55 cm jääkaappi-pakastin (valkoinen)
- 55 cm liesi (valkoinen)

Odotan mielenkiinnolla, tuleeko ideoita!

Jäynä, joka lähti lapasesta

Kauppalista on helppo kirjoittaa seinään (2005).

Pohdin eilen keittiön lattiaa katsoessani kerrostumia. Siitä tuli mieleeni ne pienet jäynät, mitä kerrostumiin voi liittyä.

Remonttireiskoilla ja rakentajilla on tapana jättää kädenjälkensä johonkin paikkaan asuntoa piiloon. Todiste, että on ollut osallisena tekemässä jotain kerrostumaa. Niitä löytyy melkein aina remonttien yhteydessä.

Usein kädenjälki löytyy jalkalistan takaa tai tapetin alta. Paikasta, jossa ne eivät häiritse ketään, mutta tulevien remonttien aikana löytyvät helposti.

Olen löytänyt remonttien jäljiltä seinistä erilaisia tekstejä, mm. mittoja, päivämääriä, henkilöiden nimiä, säätiloja, piirroksia,...

Näitä tekstejä kiva lueskella varsinkin, jos niistä löytyy päivämäärä ja saa sijoitettua tekstin oikeaan ajankuvaan.

Viaton omakuva... (2005)

Kymmenisen vuotta sitten teimme isoa remonttia taloyhtiössä. Remontin aikana jonkun ovenpieleen ilmaantui omakuva, hymiö. Viaton jäynä, jonka tiedettiin peittyvän seinärakenteen alle.

Vitsi lähti nopeasti lapasesta. Remonttiin osallistuneet osakkaat kävivät kirjoittelemassa erilaisia tekstejä toisilleen. Pieni kuva seinässä sai aikaiseksi hauskan ketjureaktion.

...ja miten kaikki lähti lapasesta (2005).

Jotkut teksteistä kirjoitettiin keskellä yötä, jotta naapuri näki ne aamun lehteä hakiessaan. Jotkut tekstit löytyivät ovenpielestä töistä tullessa. Tekstejä löytyi lähes jokaisen osakkaan oven pielestä.

Kaikki nämä tekstit ovat edelleen paikallaan. Varmaan joskus joku nämä löytää seuraavien remonttien aikana. Sieltä seinälautojen alta löytyvistä kerrostumista.

Mikä voisi olla minun kerrostumani tästä remontista? Mikä on viesti, jonka voisin jättää piiloon odottamaan seuraavia remontteja?

"Tässä lepää rahareikä - et ollut odotettu, mutta silti niin huolella vaalittu". Tai jotain. Tätä pitää miettiä. On tässä aikaa.

Kerrostumien kuiskintaa

Kävin eilen katsomassa purkutilannetta ja otin kuvan, josta näkyy hyvin eri kerrostumia.

Kerrostumia.

Kuvassa näkyy vasemmalla päälimmäinen kerros, laminaatti ja sen alla ollut solumuovi. Se on kerrostuma vuodelta 2005. Kerrostuma, jonka minä olen rakentanut asuntoon. Siis käytännössä veljeni ja serkkuni, jotka naputtelivat sen paikalleen - itse olin apuna pätkimässä lautoja ja ... tai no .... pysymällä enimmäkseen pois jaloista.

Laminaatin alla oli alkuperäinen muovimatto. Se on kerrostuma, jonka tuntee parhaiten edelliset asukkaat, iloineen ja suruineen. Olettaen että muovimatto on alkuperäinen, sen päällä on kävelleet sukupolvet lähes 40 vuotta.

Seuraavat kerrostumat ovat rakennusaikaisia (pintabetonilaatta, bitumipaperia, pahvilevyä, toja-levyä, styrox-eristettä ja alimmaisena TT-laatta). Eli kerrostuma, joka on ollut perustana kaikille muille kerrostumille. Asumisen mahdollistaja. Putkien piilottaja. Vesivahingon kärsijä.

Vaikka lattian kuivatus vasta alkoi, odotan jo että pääsen rakentamaan paikalle uudet kerrostumat.

Yli 5000 sanan blogi

Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tämä on siis yli 5000 sanan blogi.

Lattian piikkaus alkoi kolme päivää sitten. Keittiön ja olohuoneen seinästä on otettu alareuna pois n puolen metrin korkeudelle.

Keittiö. Tai siis oli. Lattian päällimmäinen betonikerros on rouhittu pois. Alta näkyy huokoista materiaalia, johon kosteus on imeytynyt.

Lattiaa nostettuna ylös. Mahtoi olla meteli aikamoinen... Onneksi en ollut kuulemassa! Sorry naapurit, toivottavasti ette tekään.

Piano ja huonekalut löytyy olohuoneen keskelle viritetyn muovin takaa. Huone on alipaineistettu ja pienhiukkaset ohjataan koneellisesti tuuletusikkunasta ulos.

Ulkona lavalla keittiön lattiaa.

Lattiaa on nyt purettu sovitulta alueelta ja seuraavaksi kosteusmittaaja tarkistaa, onko tarvetta laajentaa aluetta.
 

Mistä näitä Keskisuomalaisia oikein tulee?

Evakkokämppäni postilaatikko
sinne muuttaessani.

Ei riitä, että minulla on yksi mainoksia pursuava postilaatikko - nyt niitä on kaksi!

Yhden kanssa olen vielä pärjännyt enkä ole siihen laittanut "Ei mainoksia" -kylttiä. Joskus ne mainokset on ihan kiva selata läpi. Mutta nyt samat mainokset tulevat kahteen laatikkoon.

En ole halunnut tehdä väliaikaiseen asuntooni osoitteenmuutosta, koska toivon mukaan väliaikaisuus on vain ... väliaikaista. Käyn tyhjentämässä postilaatikkoa samalla kun käyn tarkistamassa remonttitilannetta.

Huomasin, että kun kävin remontoitavalla asunnolla kolmen päivän viiveellä, postilaatikkoni oli aikamoinen kaaos. Siellä oli tungettu monta Keskisuomalaista rynttyyn pohjalle, päällä oli monta kerrosta mainoksia ja seassa oli pari oikeasti tärkeää kirjettä.

Itse asiassa minulle ei pitäisi tulla viikolla Keskisuomalaista. Olen tilannut vain viikonlopun lehdet ja niitäkään en nykyisin enää paperilla lue - luen sähköistä versiota. Lehti siirtyy suoraan postilaatikosta paperinkeräykseen.

Mutta jostain syystä postinkantaja on ollut viimeisen lähes vuoden sitä mieltä, että minun laatikkooni pitää laittaa arkipäivisin yksi Keskisuomalainen ja viikonloppuisin kaksi.

Eilen evakkoasuntoni postilaatikosta löytyi yllättäen Keskisuomalainen. Hetkinen. Mistä pirusta ne tietävät, että asun nyt täällä! Vai käykö päätoimittaja Mervola pudottamassa laatikkooni ihan piruuttaankin Keskisuomalaisen, että lue siinä nyt sitten - lue, lue, lue.

Tilanne vaatii toimenpiteitä - "Ei mainoksia kiitos!"  Ja jakajalle tiedoksi, että tällä hetkellä en tarvitsisi edes niitä Keskisuomalaisen viikonloppuversioita. Jatketaan suhdetta sitten... parin kuukauden päästä, eikös niin?

Reikä takapihalla

Takapihan kraateri.
Tuossa oli aiemmin kukkapenkki.

Keittiössä oleva rahareikäni ei ole ainoa kraateri omistusasunnossani. Talven aikana taloyhtiön lämmitysmuoto on vaihdettu öljystä maalämpöön ja sen seurauksena asuntoni kohdilta takapihalle on kaivettu valtava kuoppa putkistoja varten. Kuopan kohdalla oli aiemmin kukkapenkkini sekä minun ja naapurini välinen aita. Nyt siinä on vain... reikä. Se tullaan täyttämään kevään lopulla.

Tapasin pari päivää sitten ystäväni, jonka kanssa en ollut puhunut pariin viikkoon. Keskustelumme sai omituisia piirteitä, koska hän ei tiennyt nykyisestä rahareiästäni. Hän puhui takapihani kraaterista, minä viemärin vastaavasta.

Y(stäväni): Hei, miten se kraateri siellä etenee?
M(inä): Ei siellä oikeastaan mikään nyt etene, kuivatus ei vielä ole alkanut.
Y: Kuivatus?
M: Niin, siis eihän siellä kuitenkaan asua voi. Muutin väliaikaisesti Äijälään.
Y: Siis sen kuopan takia?
M: Niin, niin, eihän siellä voi tehdä edes ruokaa.

Kuva takapihaltani naapurin puolelle.
Välinen aita on nojallaan verannan kaidetta vasten.

Y: Siis siellä .... kraaterissa?
M: ...siis kämpillä, kun se keittiö on vedetty ylös.
Y: Siis joutuko ne kaivaan asunnon sisältäkin ?!
M: [vähitellen alkoi raksuttaa, ettemme ehkä puhu samasta asiasta] ... joo, siis eijeijeij.... Siis mulla oli kämpässä vesivahinko [päivitin ystävälleni tilanteen]

Ystäväni oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi:

Y: ---- niinkun sulla on kämpässä rahareikä ja takapihalla kraateri?

Onneksi olen minä, enkä naapurini...
Hänellä kaivettiin koko piha ylös!

Niin. Jäin itsekin miettimään absurdia tilannettani. En edes ole noteerannut takapihani kaaosta viikkokausiin. Positiivista sinänsä, että yksi reikä auttaa unohtamaan toisen.