torstai 1. toukokuuta 2014

Painavaa sanaa

Hylly ja kirjoja.
Tiedättehän sen epätoivon hetken, joka on ennen siivouksen alkua. Juuri se. Mistä aloitan? Mitä teen? Saanko karata ovesta ulos?

Olin pakannut makuuhuoneesi täyteen tavaraa. Kun remonttireiska sai laminaatin, listan ja kirjahyllyn paikoilleen olohuoneessa, pääsi purkamaan kaaosta vähitellen omille paikoilleen.

Kun laitoin FB puolelle kuvan alkutilanteesta, joku ystävistäni kommentoi: eikös kirjoja voi viedä suoraan paperinkeräykseen. Siinä kohtaa on luopumisen tuska pahimmillaan. 

Esimerkiksi: mikä/mitkä näistä kirjoista voisi heittää menemään tai lahjoittaa eteenpäin: Mies ja Kehykset (Mauno Koivisto), Muistiinpanoja ja Myllykirjeitä (Johannes Virolainen), Vuosisatani 1 (Urho Kekkonen), Suomen Marsalkka Mannerheim vai Täydellinen käsikirja perheenemännille? Ei ainakaan viimeistä, jos joskus haluan tehdä verisylttyä tai opetella teurastamaan.

Kirjahyllyssäni löytyy mm vanhoja luovutetun karjalan pitäjäkirjoja parikymmentä kappaletta. Jokaisella on oma merkityksensä. Ainakaan niistä siis en luovu, vaikka siirrossa painoivat selän vääräksi.

Kirjapino kutistui vähitellen sängyn päältä. Siirtelin myös keittiön tavarat saunasta keittiön lattialle, että sai saunan päälle. Tavoitteeni "illaksi kotiin" realisoitui.  Ensimmäinen yö omassa sängyssä pariin kuukauteen. Noutaja tuli alta aikayksikön. Ympärillä oleva kaaos ei haitannut unta pätkääkään.

Lopuksi ne kuuluista "ennen" ja "jälkeen" kuvat höystettynä "siinä keskivaiheilla" -kuvalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti