Arboretum kuosiin

Humalaa takapihalla,
kuva v 2005 ennen remontten alkua.

On reikiä ja kraatereita. Takapihani kraateri on maalämpökaivauksen jäljiltä (aiempi blogiaiheesta).

Viimeinen vaihe maalämpöprojektissa on enää edessä, eli pihatyöt. Omalta kohdaltani se liittyy vain muutaman neliön kukkapenkin paikkaamiseen ja aidan pystytykseen. Naapurin takapiha on enemmän kuin toisen maailmansodan jäljiltä.

Urakoitsija ja isännöitsijä kävi muutama päivä sitten tarkastamassa maalämpöprojektin lopputulemaa. Samalla he kävivät tuijottelemassa takapihan kraateria ja sopivat sen paikkauksesta.

Urakoitsija on aiheuttanut minulle muutaman Täh-efektin, mutta tällä kertaa minulla oli mahdollisuus tehdä hänelle sama. Puhuttiin nimittäin kukista. Ei tainnut olla hänen vahvin alansa.

Sovittiin, että urakoitsijat hommaavat samat kasvit, mitä siinä on ollut aiemminkin. Se sopii minulle, mutta sanoin myös rehellisesti että olen saanut lähes kaikki kasvit siihen lahjoituksina naapureilta ja tutuilta.

Penkissä oli pari naapurilta saatua salkoruusua. Ihana vanhempi naapurini lahjoitti ne minulle, kun kävin joku kerta viemässä hänelle lämpimäisiä karjalanpiirakoita. Olen sitä mieltä, että minä voitin vaihtokaupassa, ruusut olivat pidempiaikainen ilo.

Penkissä oli myös pioneja, sinililjoja ja töyhtöangervo. Nekin oli alkuperäisiä kasveja, jotka olivat pihamaalla jo asuntoon muuttaessa. Tulppaanit taisi olla ainoita, jotka olen itse hankkinut siihen. Humalaa siinä seinän vieressä oli myös, mutta sen arvelen lähtevän kasvamaan vaikka ei siihen sitä erikseen hankikaan. En sanonut sitä urakoitsijalle, olisi varmaan jo epäillyt minun juksaavan.

Urakoitsija kirjoitti kiltisti lappuun kasvien nimiä ja määriä. Niin ja värejä. Ja mietti varmaan, että laittaa jonkun alaisensa kauppaan sanomaan, että näitä viininpunaisia töyhtöruusuja, kiitos.