Kun selvisi, että vesivahinko ei niin pieni ollutkaan, eteen tuli uuden asunnon etsiminen.
Soitin vakuutusyhtiööni ja avasin vakuutusnumeron. Vahinkoraporttia ei vielä ollut, mutta jo kuvauksen perusteella vakuutusyhtiö sanoi, että evakkoajan majoitus korvataan. Virallinen päätös toki tulisi myöhemmin.
- No minkä tasoisen majoituksen voin hankkia, hotellin?
- Eeeeeeeeenooooooosiis... Ei mielellään hotelliin...
Ei sen puoleen, hotellimajoitus olisi ollut ihan kivaa vaihtelua pienen aikaa. Mutta arvaan, että tästä ei nyt ihan parilla viikolla selvitä. Väliaikainen vuokra-asunto siis hakuun.
Otin yhteyttä Jyväskylän Vuokra-asuntoihin ja kysyin tilannetta. Pieniin asuntoihin oli pitkiä jonoja, mutta kolmioita oli heti saatavilla. Varsinkin kun hakukriteerit oli löysät, ei sillä alueella hirveästi ollut merkitystä. Kun vuokrataso selvisi, soitin uudelleen vakuutusyhtiöön ja varmistin, oliko kustannukset hyväksyttävissä.
Olin varautunut selittämään ja todistamaan vuokrayksiöiden nykyiset jonotustilanteet. Mutta mitä vielä.
- Siis se on kolmio, kun ei niihin pienempiin oli jonoa ja...
- Juu, juu, ei se mitään, kyllä me nyt tuo kustannus korvataan.
Melkein kuulin kuohuviinipullon poksahduksen taustalla. Onkohan vakuutuspäätöksien tekijöillä tulospalkkaus sen mukaan, kuinka paljon pystyvät säästämään vakuutuskorvauksissa....?
Onneni on kaikki ne ystävät, jotka tarjosivat väliaikaista majoitusta. Tarjouksia tuli monia, kiitos teille kaikille! Kiertolaiselämä olisi vaan tässä kiireessä tehnyt elämän hankalaksi. Omat nurkat, omat sotkut ja oma rauha - niitä kaipaa. Tai ei oikeastaan niitä sotkuja, mutta näillä mennään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti